Chevalier d'Eon


TRANSVESTIITTIEN OMA SUOJELUSPYHIMYS



Transvestiitit eivät ole nykyajan keksintö. Tavallisin muoto historian mittaan ovat naiset, jotka pukeutuivat miehiksi (ymmärrettävistä yhteiskunnallisista syistä), mutta yksi tapaus on miehestä(?), joka pukeutui naiseksi.


Chevalier d'Eon de Beaumont kahdessa hahmossaan

D'Eon syntyi Tonnerressa, Ranskassa, vuonna 1728. Hän väitti myöhempinä vuosiaan, että hän oli syntynyt tyttönä, mutta että hänet puettiin pojaksi jonkin perintöriidan vuoksi. Historioitsijat väittävät, että hän oli poika, mutta pieni ja siro, ja että hänen äitinsä puki hänet usein tytöksi huvittaakseen itseään ja seurapiiriään. Joka tapauksessa tämän nuoren henkilön seksuaalinen identiteetti häiriintyi vakavasti. Hän menestyi hyvin koulussa ja liittyi rakuunoihin (nuorena miehenä).

Ludwig XV värväsi hänet vakoojaksi. Muistutan, että tehtävä oli 1700-luvulla ehdottoman kunniallinen, mutta äärettömän vaarallinen. D'Eon lähetettiin Venäjälle, jossa siihen aikaan hallitsi keisarinna Elisabeth II. D'Eonin kerortaan Venäjällä pukeutuneen aiseksi ja esiintyneen nimellä Lia de Beaumont - ja että hän pääsi keisarinnan hovineidoksi ja sukupuolensa paljastuttua tämän vuoteeseenkin. Tämä on yksi niistä huhuista, joita d'Eonin ympärillä kiersi ja joita hänen omaelämäkerrassaankin kerrottiin - uskottavia tai ei. Venäläinen kirjailija Valentin Pikul on kirjoittanut aiheesta romaanin - en tiedä, onko kyseessä se, jonka muista hämärästi lukeneeni nuorena joltakin ullakolta - nimi saattoi olla "Naisena kuninkaan käskystä" ja se oli melkoinen sekoitus seikkailua ja pehmopornoa.

Tekipä d'Eon Venäjällä mitä tahansa, hän joka tapauksessa palasi Ranskaan, vaati saada pukeutua uudelleen rakuunan univormuun, osallistui Seitsenvuotisen sodan taisteluihin ja haavoittui.

Vuonna 1763 d'Eon lähetettiin Englantiin. Hän palveli jonkin aikaa Ranskan kuningasta vakoilijana. Siten hän sai epäluulon kohtauksen, väitti Ranskan suurlähettilään yrittäneen surmata tai huumata hänet ja erosi. Englannissa alettiin lyödä vetoja hänen sukupuolestaan. Tällä välin Ranskassa oli vaihtunut kuningas. Ludwig XVI salli d'Eonin palata Ranskaan ja antoi hänelle eläkkeen edellyttäen, että hän - kuten hän vaati - pukeutuisi vastaisuduessa naiseksi. Hänelle sallittiin erityinen rahasto naisten vaatteita varten.

Amerikan vapaussodan aikana d'Eon halusi taas ruveta rakuunaksi ja mennä taistelemaan Amerikkaan. Sen sijaan hänet heitettiin vähäksi aikaa vankilaan. Täsä vaiheessa hän palasi muutamaksi vuodeksi äitinsä luo Tonnerreen ja kirjoitti värikkäät muistelmat. Ennen Ranskan vallankumousta hän palasi Englantiin ja eli siellä kuolemaansa asti vuonna 1810.


Vallankumouksen aikana d'Eonin eläke luonnollisesti loppui. Hän ansaitsi elantonsa muun muassa miekkailemalla julkisissa näytöksissä, kunnes haavoittui vakavasti. Loppuelämänsä hän eli köyhyydessä ja naisena, mydyen kirjastoaan ja asuen yhdessä lesken, Mrs. Colen, kanssa. Kuoleman jälkeen hänelle tehtiin ruumiinavaus ja todettiin, että hän oli mies.

D'Eon rinnassaan Pyhän Ludwigin risti, jonka hän ansaitsi Seitsenvuotisessa sodassa urheudesta

D'Eon on kiinnittänyt kirjailijoiden ja muiden tarinankertojien huomiota. Jotkut tarinat ovat melko mielikuvituksellisia heittäen hänet sänkyyn milloin minkin kuuluisuuden kanssa. Japanissa hänestä jostakin syystä pidetään erityisesti - hänestä on tehty sekä anime että TV-sarja.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suojelupyhimys? En löytänyt mitään mainintaa siitä, että hänet olisi nimitetty pyhimykseksi.

Mette kirjoitti...

Olisin voinut siteerata huolelisemmin. Nimitys perustuu mainintaan eräässä linkissäni:

"D'Eon is often called the patron saint of transvestites."

Hänen nimeensä on myös perustettu "Beaumont Society", joka mm. piti konferenssin aiheesta vuonna 2006:

http://www.beaumontsociety.org.uk/chevalier/ChevalierFlier.html

Anonyymi kirjoitti...

Pahus vieköön, olemme lukeneet saman kirjan - nimen muistan minäkin juuri tuossa muodossa! Jostain syystä tämä hämärä muisto putkahti päähän juuri nyt ja lähdin etsimään netistä tietoja, jolloin tännekin osuin. Mitään muuta ei kyllä sitten löytynytkään...

- Marjo -