Viikolla 22 - Uutiseläimiä

OUTOJA ELÄIMIÄ

Johtuneeko ilmastonmuutoksesta (vai onko tämä liian kulunut heitto), mutta eläinkunta on alkanut käyttäytyä oudosti.


HILDESHEIMISSA ON KROKOTIILI (tai ehkä alligaattori)

Amerikkalaisen CNN-televisioaseman mukaan kaksi Hildesheimin kaupungin työntekijää olisi nähnyt maanantaina Innerstejoessa uiskentelevan krokotiilin.

Matelija oli ollut näkyvillä viiden minuutin ajan ja sitten hävinnyt pusikkoon. (IL)

Olisiko aiheellista sanoa "hui". Olen itse käynyt Hildesheimissa eräitä vuosia sitten eikä siellä silloin näkynyt muita kummajaisia kuin kauppakillan gargoylet.





MEKSIKON LAIVASTO jahtaa haita.

Meksikon laivasto yrittää metsästää yhtä tai useampaa tappajahaita, joiden uskotaan surmanneen kaksi ihmistä ja haavoittaneen kolmatta kuukauden sisällä. (IL)

Ja kaiken lisäksi..


HELSINGIN KAKSIPÄINEN VASIKKA ON KÄVELLYT TIEHENSÄ!

Museon suurremontin yhteydessä kaksipäinen vasikka vietiin normaalisti varastoon syyskuussa 2005. Kun vasikkaa alettiin kaivaa esille tänä keväänä, ei sitä enää löytynyt.

Museonväki ei pysty keksimään, mitä vasikalle olisi remontin aikana voinut tapahtua. (IL)

Helsingin Luonnontieteellisen museon kaksipäinen vasikka. Onko kukaan nähnyt? Siis vuoden 2005 jälkeen?

Viikolla 21 - Vuosi 1968 ja toimittajaetiikkaa

40 VUOTTA SITTEN

On vaikea muistaa, miten paljon mahtui yhteen ainoaan vuoteen 40 vuotta sitten - vuonna 1968. "Euroopan hullu vuosi" ei ollut hullu vain Euroopassa.


TET-hyökkäys oli Vietkongille sotilaallinen tappio, mutta taktinen voitto. Tästä alkoi Vietnamin sodan luhistuminen. Näitä kuvia on nähty sen jälkeen paljon, mutta vuonna 1968 sodan tulo olohuoneisiin ja lehtien etusivuille oli shokki.


Rauhanaate ja hipit yhdistyivät Chicagossa demokraattien vaalikokouksessa tavalla, joka esitti poliisit pamputtamassa amerikkalaisia nuoria, mutta alku oli leikkisä; kuvassa poliisit ptelemässä "maan ensimmäistä naista" - hipit julistivat kaksi sikaa presidentiksi ja hänen vaimokseen ja poliisit juoksivat possujen perässä pitkin kaupunkia.


Sitkeä huhu rintaliivien polttamisesta alkoi vuoden 1968 Miss Amerikka -kisoista. Feministit järjestivät mielenosoituksen, jossa kruunattiin lammas ja heiteltiin meikkejä, rintaliivejä ja krosetteja roskatynnyriin. Koska opiskelijat olivat juuri polttaneet kutsuntapapereitaan, joku toimittaja julisti tilaisuuden "rintaliivien poltoksi", ja nimitys on säilynyt.


"Black Power" näyttäytyi Meksikon olympialaisissa, kun kaksi urheilijaa nosti mustiin verhotun nyrkin palkintokorokkeella. Kun ennen olympialaisia meksikolaisia opiskelijoita tulitettiin, yhtään kuvaa ei otettu.


Pariisin opiskelijamellakoita kuvattiin sitäkin enemmän.

Prahassa vyöryivät kaduille neuvostotankit.

Suomessa vallattiin Vanha...


...ja Karjalaa alettiin hankkia takaisin pullo kerrallaan, kun suurlähettiläs Kovalev kimpaantui etiketistä.

TOIMITTAJAETIIKKAA JOKELASSA

Juuri ennätin kehua. että saadaan tietoja lehtiin kansalaisten yhteisillä ponnistuksilla. Sitten paljastuu toimittajien hyeenakäytös. Tästä ensimmäisenä Kemppinen-blogi.

TOIMITTAJAETIIKKAA LAPSIPORNOSTA

Keskiviikkona 21/5 Ilta-Sanomat otsikoi kahdesta tapauksesta:


TAITEILIJA LEVITTI LAPSIPORNOA - EI RANGAISTUSTA

Tapauksessa taitelija yhdessä näyttelynsä teoksessa esitti kollaasin Internetistä löytämistään lapsipornokuvista kiinnittääkseen huomiota siihen, miten yleistä ja helposti tavoitettavaa lapsiporno on.


HOVI ARMAHTI LAPSIPORNOON SYYLLISTYNEEN

Satoja lapsipornotiedostoja kerännyt mies sai lievennystä - hänelle tuomittiin hovissa vain 450 euron sakot, koska teko oli "melko lievä".

Valituksessaan mies katsoi tekonsa olleen melko lievä. Hovioikeus otti huomioon käräjäoikeuden tuomiosta miehelle aiheutuneet seuraamukset ja katsoi, että tekoon nähden sakot riittävät rangaistukseksi. (IS)

En ota kantaa tuomioihin, aan Ilta-Sanomien otsikointiin, joka rinnastaa lapsipornon vastustajan ja keräilijän yhtä syyllisiksi. Totisesti, totisesti minä sanon teille: Ilta-Sanomien toimittajaetiikka on omituista.

Viikolla 20 - Uutisia uutisista

BURMAN KUULIAISET ÄÄNESTÄJÄT

Kuten uutisista olemme nähneet, Burmassa on koettu hirmumyrsky ja sen aiheuttama hyökyaalto, jotka yhdessä ovat todennäköisesti surmanneet ainakin yli 100 000 ihmistä - toisten tietojen mukaan kaksinkertaisen määrän. Samaan aikaan Burman sotilasjuntta oli julistanut perustuslakiäänestyksen. Uusi perustuslaki antaa aina vain lisää oikeuksia sanotulle juntalle.

Tuntuu oudolta pitää vaalit, kun melkoinen osa kansasta opettelee uimaan. Kuuliaiset burmalaiset ovat ilmeisesti uineet äänestyslippu suussaan - juntta on tuonut julki, että 99% kansalaisista äänesti ja yli 90% kaikkien ongelmiensa keskellä hyväksyi uuden perustuslain.

Tällaisiin prosenttimääriin eivät ole yltäneet edes Castron Kuuba tai Neuvosto-Viro. Taputtakaa kaikki käsiänne tunnontarkoille burmalaisille!



UUTTA MEDIAA

Olemme jo tottuneet näkemään uutisia, jotka perustuvat ihmisten lähettämiin kamerakännykkäkuviin eivätkä uutisen todelliseen merkittävyyteen. Nyt olemme nähneet mediavälityksen, joka perustuu kansalaisaktiivisuuteen eikä toimittajien ripeyteen. (En muuten moiti, homma toimi!)

Rovaniemellä poliisi sai hälytyksen klo 2:44 ampumavälikohtaukseen. Kello 3:24 oli ensimmäinen repliikki esillä Suomi24-keskustelupalstalla. Pari repliikkiä tuli heti. Kello 6:41 STT:n yötoimittaja valpastui ja pyysi silminnäkijöitä ottamaan yhteyden. Ensimmäisessä uutisessa aamulla (taisi olla seitsemän aikaan) mainittiin, että "keskustelupalstan tietojen mukaan" kaksi oli kuollut ja yksi vakavasti loukkaantunut. Tämä sai minut etsimään mainittua palstaa. Nyt HS:n uutisesta on tietenkin poistunut maininta palstoihin, koska virallisia tietoja on saatu, mutta alkujana uutisnointi oli vapaaehtoisten silminnäkijöiden varassa.

Kello 3:31 löytyi toinen silminnäkijä. Klo 04:04 tiedettiin jo ammutut laukaukset ja kuolleiden luku. 04:10 kerrottiin, että yökerho oli tyhjennetty takaoven kautta, ja kuvattiin ampumisen yksityiskohdat (eräs viestittäjä oli saanut tiedot yökerhossa olleelta tyttöystävältään kännykällä ja pani ne heti nettiin). 04:54 oli tiedossa kuolleiden syntymävuodet. Keskustelupalstalla annettiin myös tunnustusta yökerhon pokelle, joka päästi heti jonon sisään ja takaovesta ulos, kun ampuminen alkoi.

Toisaalta keskustelupalstalla pohditaan jo motiiveja ja otaksutaan, että kyseessä olisi homoihin suunnattu isku. Keskustelupalstan arvailut uhrien syntymävuosista menivät myös jonkin verran pieleen. Joka tapauksessa ensimmäiset tiedot tulivat nimenomaan keskustelupalstalta, ja siihen turvautui myös STT. Voidaan olettaa, että poliisikaan ei olisi antanut kaikkia tietojaan, elleivät huhut olisi jo levinneet.

Viikolla 19 - Suomessa murhatut ministerit

HEIKKI RITAVUORI,
JÜRI VILMS

1920-luvun vaihde oli Suomessa todella vilkasta aikaa. Saatiin itsenäisyys, käytiin kansalaissota, julistettiin kieltolaki (ja ajeltiin pirtukauppiaita ympäri maata) ja murhattiin ministereitä. Tosin vain kaksi; yksi suomalainen, yksi virolainen.

Heikki Ritavuori

Heikki Ritavuori ammuttiin kotiovelleen 14. helmikuuta vuonna 1922. Erikoisen sattuman kautta minulla on tapaukseen henkilökohtainen kosketus. Paljon nuorempana kuin nyt olin junalla tulossa Helsingistä. Vastapäätä istui varsin arvokas vanha rouva. Hän alkoi jutella. Koska kiinnostukseni heti ensi sanoista oli kiihkeä, hän kertoi koko tarinan ennen kuin jäi junasta Hämeenlinnassa.

Hän oli ollut piikana Ritavuorilla, kun murha tapahtui. Kuten päivittäinen tapa oli, hän oli vahtinut ikkunasta ministerin kotiin tuloa. Kun hän näki Ritavuoren kadulla, oli aika kattaa kahvipöytä. Tällä kerralla ministeri ei tullutkaan sisään. Sen sijaan hän kuuli kovia pamahduksia. Siten soi ovikello, ja puhelimessa ollut talon emäntä meni avaamaan oven. Oven takana oli Gerda Ryti, joka sanoi Ritavuoren tulleen ammutuksi. Minulle puhunut rouva valitti, että hän ei ollut nähnyt tapausta - hän oli kattamassa sitä kahvipöytää.

Tällä tavoin sain ensi kertaa tietää, että itsenäisessä Suomessa oli murhattu ministeri - miten viaton sitä ihminen voi olla. Kaikki puhuvat Bobrikovista, koulun historiankurssiin hän kuului, muta Ritavuoresta ei yhtä sanaa.

Murhaaja, Ernst Tandefelt, oli halunnut aikoinaan tappaa myös Bobrikovin, mutta Eugen Schauman oli ehtinyt ensin.

Ritavuoren murha ja murhaaja on käsitelty varsin kattavasti Wikipediassa, joten en sekaannu niihen sen enempää lukuunottamatta sitä pientä yksityiskohtaa, että Ritavuoren murhaa ei tutkinut Etsivä Keskuspoliisi, kuten asiaan olisi kuulunut, koska Etsivän Keskuspoliisin silloinen johtaja Ossian Holmström oli itsekin aktivisteja eikä tutkinta olisi ollut puolueettomissa käsissä. Holmströmillä on oma osuutensa myös virolaisen varapääministerin, Jüri Vilmsin, murhan tutkinnassa.

Jüri Vilms

Vuonna 1918 Viro oli hyvin, hyvin nuori itsenäinen valtio, kuten tietysti Suomikin. Viron ongelmana oli Saksa, joka ei vielä ollut kokonaan hävinnyt ensimmäistä maailmansotaa ja kutsui Viroa "kummalliseksi pieneksi valtioepäsikiöksi". Niinpä Virosta lähti Suomen kautta - Suomenlahden jään yli (tuttu pakoreitti virolaisille) - varapääministeri Vilms ja hänen mukaansa elintarvikekomitean jäsen Arnold Jürgens ja samassa komiteassa toiminut Johannes Peistik. Oppaaksi jääreitille lähti Käsmusta (lähinnä Suursaarta Viron puolella oleva niemi) Aleksei Rünk. Käsmusta lähtö oli viimeinen kerta, kun näistä neljästä miehestä on luotettava havainto.

Seppo Zetterberg on kirjoittanut Jüri Vilmsin kuolemasta niin pätevän teoksen "Jüri Vilmsin kuolema", etten aio ryhtyä sitäkään tarinaa repostelemaan. Tyydyn toteamaan, että virallinen tulkinta, jonka mukaan saksalaiset olisivat pidättäneet virolaiset Suursaaressa, kuljettaneet heidät Kotkan kautta Helsinkiin ja ampuneet siellä, on Zetterbergin toimesta ammuttu täyteen reikiä ja upotettu. Jokaiselta yksityiskohdaltaan. Ainoat tiedossa olevat faktat ovat: retkeläisten hevonen löydettiin jäältä, jossa se kuoli nälkään (ei "jalka katkenneena", kuten virallinen versio väittää). Suursaarelaiset kiistivät moneen kertaan nähneensä virolaisia. Kotka oli mainittuna aikana punaisten hallussa ja tarinassa esiintyvä alus "Regina" telakalla Helsingissä. Kukaan kuulustelluista ei tiedä Helsingissä mitään virolaisista.

Minähän lupasin Ossian Holmströmin mukaan tarinaan. Hän keitti soppaa varsin merkillisin tavoin Zetterbergin mukaan, ja tunsi kolmikon, joka kasasi virallisen kertomuksen. Varsinainen konnakolmikko olivat he; huijari ja pirtukauppias Peeter Matz, Hämeenlinnassa syntynyt venäjänjuutalainen Joel Krapifsky, myös huijari ammatiltaan, ja Aleksander Belostotsky, samaa maata hänkin. Näistä Krapifsky oli Ossian Holmströmin tuttu ja entinen työtoveri. Yhdessä tämä kolmikko sepitti merkillisen kertomuksen Vilmsin ja hänen seuralaistensa kärsimystiestä, joka on hyväksytty viralliseksi kertomukseksi lähes näihin päiviin asti.

Kirjoitan "näihin päiviin asti", koska Internetistä löytyi Viron Vikipeedian artikkeli. Pakon edessä luen vaikka viroa, joten totean, että Vilms ja hänen kaksi toveriaan joutuivat Hauholla 2. toukokuuta ruotsalaisten vapaaehtoisten käsiin. Viitteenä olevaa Eesti Expressin artikkelia 28.2.2008 en saa auki, mutta Vikipeedian mainitsema Erik Reichenberg oli ruotsalaisen prikaatin konekiväärikomppanian päällikkö. Vikipeedia mainitsee erityisesti Jürgensin.

Voisi lähteä siitä, että jääopas Aleksei Rünk olisi kääntynyt takaisin, kun Suomen rannikko oli tavoitettu (ja kuului ehkä niihin Zetterbergin raportin mainitsemiin "bolshevikkeihin", jotka Suursaaresta käännytettiin Kotkaan), ja kolme virolaista olisi seikkaillut Hauholle asti, jossa heidän matkansa pää tuli vastaan.

Kuka tietää? Kuolleita he varmasti olivat. Viro, Suomi ja Saksa syyttelivät toisiaan toiseen maailmansotaan asti, mutta yksikään maista ei tosissaan yrittänyt selvittää Vilmsin, Jürgensin ja Peistikin kohtaloa. (Tällä kohtaa Heikki Ritavuori vielä vilahtaa - hän toimi vuonna 1921 sisäasiainministerinä ja koetti selvittää Vilmsin kohtaloa.) Olisi hiukan ironista, jos heidät ampuivatkin ruotsalaiset.


KYPÄRISTÄ

Haluan kiittää ja kiinnittää huomiota saamaani ansiokkaaseen repliikkiin artikkeliini kypäristä.

Kiitän anonyymiä kommentoijaa, joka on lisännyt tietojani (ja toivottavasti muidenkin tietoja) asiantuntemuksellaan.

Viikolla 18 - Kanadalaiskepponen

CANADIAN CAPER

Toisen maailmansodan jälkeisten Yhdysvaltojen pahimpia hetkiä oli 444 päivää kestänyt Teheranin suurlähetystön saarto. Nykyään tiedämme, että lähetystössä työskentelevät säilyttivät henkensä, mutta niiden 444 päivän ajan kaikki pelkäsivät, että pahimmassa tapauksessa jokainen surmataan. Dramaattisiakin pelastusyrityksiä tehtiin - pahin oli isku, jossa yritettiin jäljitellä israelilaisten Entebbeä, mutta saatiin aikaan vain romua erämaahan.

Ainoa onnistunut pelastustoimi tunnetaan nimellä "Canadian Caper" eli kanadalaiskepponen.

Kun lähetystö vallattiin 4. marraskuuta 1979, sivurakennuksessa oli tusinan verran amerikkalaisia ja pari tusinaa iranilaista työntekijää. He yrittivät paeta Britannian lähetystöön 5-6 hengen ryhminä. Muut ryhmät saatiin kiinni, iranilaiset liukenivat vähitellen väkijoukkoon, mutta kaikkiaan viisi amerikkalaista päätyi Kanadan lähetystöön. Heihin liittyi myöhemmin yksi amerikkalainen, joka oli nukkunut kaksi viikkoa Ruotsin lähetystön lattialla.

Amerikkalainen panttivanki vallankumouskaartin käsissä

Yksi aviopari majoitettiin Kanadan lähettiläsparin asuntoon, muut lähtystörakennukseen. Järjestelmä oli erittäin vaarallinen; se olisi voinut johtaa vallankumouskaartin valloittamaan myös Kanadan lähetystön. Apua huudeltiin CIA:lta. Pelastustoimi annettiin Tony Mendezille, joka oli erikoistunut valepukuihin ja hämäyksiin. Kanadalaiset ehdottelivat monia toimia amerikkalaisten salakuljettamiseksi, mutta ne eivät olleet toimivia. Avustajia ei saatu maahan englannin kielen opettajina, koska koulut oli suljettu. Ottawassa ehdotettiin maanviljelystarkastajiksi naamioitumista, mutta Tony Mendez huomautti, että talvella Iranissakin on lunta - eikä satoja tarkastettavaksi.

Tässä astuvat kuvaan scifikirjailija Roger Zelazny, sarjakuvapiirtäjä Jack Kirby ja elokuvasuunnitelma kirjasta "Lord of Light". Suunnitelmaan sisältyi myös valtava science fiction -teemapuisto. Teemapuiston puuhamiehet ovat edelleen kitkeriä - heistä tuntuu, että CIA varasti heidän suunnitelmansa ja rahoituksensa. "Lord of Light" vain sopi suunnitelmaan täydellisesti - monimutkainen juoni, mytologiaa ja yhteydet Iraniin.

Science Fiction Land sellaisena kuin sitä suunniteltiin

Tony Mendez "perusti" Studio Six Production -elokuvatuottamon, joka suunnitteli filmiä työnimellä Argo. Elokuvaa piti filmattaman Iranissa - vaikka Yhdysvaltain lähetystö olikin vallattu, ulkomaiset liikemiehet eivät olleet persona non grata Iranissa, päinvastoin. Filmituottajat maassa tietäisivät kovaa valuuttaa, ja tämä joukkohan esiintyi kanadalaisina. Filmistä sujautettiin uutisjuttuja Hollywood-lehtiin, mainoksia painettiin ja filmin käsikirjoitusta heiluteltiin ympäriinsä - tosin ainoa kappale oli Tony Mendezillä esiteltäväksi tarvittaessa Teheranissa.

Kanadalaisista oli vaivaa. He eivät olleet ollenkaan varmoja siitä, sallivatko Kanadan lait väärennettyjen passien toimittamisen Iraniin. Teheranin lähetystöön tuli outoja soittoja, joissa kysyttiin piileskelijöitä nimeltä. Väärennetyissä passeissa oli virheellisiä päivämääriä. Kanadan lähetystö haluttiin sulkea mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Passit toimitettiin Teheraniin, ja Kanadan lähettiläs löi niihin oikeat päivämäärät käyttäen kostukkeena kanadalaista viskiä, koska leimamuste oli kuivunut.

Tim Burgard piirsi kuvasarjan kanadalaiskepposesta Wired Magazineen

Tammikuun 28. 1980 naamioidut pakolaiset (yhden parta tummennettiin mascaralla, ohjaajaa esittävä käytti kukikasta paitaa ja kultaista medaljonkia rintakarvojensa keskellä, ja yksi heilutteli kookasta kameraa) ja heitä noutamaan tulleet CIAn agentit suuntasivat lentokentälle. Kuten Tony Mendez myöhemmin raportoi:

They had scrounged clothes from one another and restyled their images to look more "Hollywood." Each of them was having great fun playing their part and hamming it up. The most dramatic change was made by the rather distinguished and conservative Bob Anders. Now, his snow-white hair was a "mod" blow dry. He was wearing tight trousers with no pockets and a blue silk shirt unbuttoned down the front with his chest hair cradling a gold chain and medallion. With his topcoat resting across his shoulders like a cape, he strolled around the room with the flair of a Hollywood dandy.

Heillä oli tuskainen hetki, kun passitarkastaja käveli takahuoneeseen väärennetyt kanadalaispassit kädessään. Hän palasi pian hajamielisenä, teemukin ja passien kanssa, ja leimasi ne edes katsomatta. Lopulta Sveitsiin suuntaava kone nousi kiitoradalta ja pakolaiset ja heidän avustajansa huokasivat helpotuksesta. Argo-projektin herkin hetki tuli, kun joukko huomasi sveitsiläisen lentokoneen nimen - ei tosin Argo, mutta Aargau Sveitsin kantonin mukaan. Yksi pelastuneista osoitti koneen nimeä ja sanoi: "Te jätkät järjestätte kaiken."

Kun juttu tuli julkisuuteen, Kanada saavutti joksikin aikaa valtavan suosion USA:ssa. Tämäntyylinen juttu oli juuri sitä, mitä tarvittiin julkisen mielialan kohottamiseksi. Luonnollsiesti näin filmauksellisesta tarinasta on tehty elokuva ja Wikipedia arvelee, että George Clooney on suunnittelemassa filmausta. Sen sijaan sitä Zelazny-elokuvaa ei koskaan tehty.