Jaakko ja noidat

SKOTLANNIN JAAKKO VI,
ENGLANNIN JAAKKO I
JA NOIDAT

Maria Stuartin poika koki rankan lapsuuden eikä se aikuisenakaan paremmaksi muuttunut. Hän ei ollut vuottakaan, kun hänen äitinsä murhautti tai ainakin hyväksyi hänen isänsä murhan, meni naimisiin murhaajan kanssa, pakeni Egnlantiin ja joutui vangiksi. Pikku James kruunattiin vuoden vanhana Skotlannin kuningas Jaakko VI:ksi. Isäpuoli Bothwell (siis Marian kolmas aviomies, joka murhasi aviomies numero kahden) pakeni Tanskaan, mutta jäi ykkösvaimonsa Anna Rustungin ja hänen sukulaistensa käsiin. Bothwell vietti viimeiet kymmenen vuotta elämästään kahlittuna kivipylvääseen Dragsholmin linnassa, missä vieläkin näytetään hänen kahleidensa pyöreään pylvääseen uurtamaa vakoa. Miten Shakespeare myöhemmin kirjoittikaan skotlantilaisnäytelmässään "Macbeth":

Kuin karhu paaluun kytkettynä
mun täytyy härnyy kestää.

Pikku kuningas Jaakko joutui Morayn jaarlin huostaan, mutta tämä murhattiin, kun poika oli kolmivuotias. Sen jälkeen holhoojat vaihtelivat Skotlannin rajun politiikan myötä. Onneksi pojalle hankittiin hyviä opettajia. Hänestä tuli tunnettu oppinut, joka muun ohella kirjoitti sonetteja latinaksi.

Englannin kuningas Jaakko I

Englannin kuningas Jaakosta tuli, kun hänen äitinsä mestattiin ja sitten Englannin Elisabeth kuoli. Elisabethia yritettiin murhata koko hänen hallintonsa ajan (monessa juonessa oli Jaakon äiti mukana), ja sittemmin koetettiin murhata Jaakkoa.

Ei minusta ole varsinainen ihme, että hänestä kasvoi pelokas ja vainoharhainen mies, joka kohdisti suuren osan peloistaan taikakeinoihin ja noituuteen - salamurhaajia vastaan hän puolustautui topatuilla vaatteilla (joilla oli huono vaikutus hänen henkilökohtaiseen hygieniaansa), mutta miten puolustautua kaukaa kohdistettua noituutta vastaan?

Noitapiiri, jossa on miehiä ja naisia

Noitia oli jo kauan jahdattu varsinkin Skotlannissa, mutta Jaakon aikaan levisi näkemys, että kukaan ei voi olla noita yksinään; täytyi olla noitapiiri. Lisäksi noitien täytyi tehdä sopimus paholaisen kanssa. Pelkät keskiajalta tunnetut taiat ja loitsut eivät riittäneet (poltettiin harjalintu elävältä ja luettiin latinankielisiä lauseita takaperin, sen sellaista), vaan tarvittiin kokonainen järjestelmä. Jaakko alkoi erityisen kiinnostuneesti tutkia henkilökohtaisesti noitia, osallistua kuulusteluihin ja kidutuksiin ja lukea oikeudenkäyntien asiakirjoja, kun hän meni naimisiin Tanskan Annen kanssa. Ensin myrsky ajoi Annea kuljettaneen laivan takaisin ja väki joutui rantautumaan Norjaan (avioliitto oli jo solmittu välikäden kautta). Kun Jaakko puolestaan lähti Tanskaan, paluumatka nuoren morsiamen kanssa oli myös poikkeuksellisen myrskyinen, ja laivoja menetettiin.

Tanskassa Jaakko oli keskustellut vilkkaasti maan oppineiden kanssa, muun muassa tähtiä tutkivan Tyko Brahen. Tyko ei vain tähyillyt tähtiä, hän laati ennustuksia, oli kiinostunut Paracelsuksen opeista ja hänen alustalaisensa syyttivät häntä noidaksi. Tanskassa jahdattiin noitia ja Skotlannin kuninkaan myrskyongelmiin löydettiin syyllisiksi kaksi noitaa, jotka vannoivat aiheuttaneensa ne. Juttuun oli sotkeutunut Skotlannin politiikkaa - Bothwell oli vielä elossa siinä pylväässään, ja hänellä oli puolue, joka haluttiin mustata noituussyytöksillä.

Joka tapauksessa Jaakko hermostui, varsinkin, kun Berwickissä väitetiin olevan kokonainen noitakultti, joka yritti tappaa Jaakon, ei vain hukuttamalla, vaan pistelemällä neuloja hänen vahakuvaansa. Berwickin noidat hirtettiin (Skotlannissa noidat poltettiin, Englannissa hirtettiin). Kuningas Jaakko krijoitti kirjan aiheesta, Daemonology. (Aina, kun kuningas kiinnostui jostakin aiheesta, hän kirjoitti siitä tutkielman, joten tunnetaan myös hänen kirjoituksensa tupakasta - hän ei arvostanut).

Kuningas kuulustelee Berwickin noitia

Kuninkaan ja noitien suhde oli oudon monimutkainen. Tultuaan Englannin kuninkaaksi hän lievensi tuomioita ja tutkitutti jutut tarkemmin - hänen mukaansa Englanti oli sivistyneempi maa kuin Skotlanti, eikä noituus ollut sellainen vaara kuin hänen sivistymättömämmissä lapsuusmaisemissaan. Hän puuttui henkilökohtaisesti kahteen tapaukseen, joissa syyttäjät olivat lapsia. Ensimmäisessä tapauksessa yhdeksänvuotias syytti 11-vuotiasta sisartaan ja äitiään noituudesta - molemmat hirtettiin. Toisessa jutussa nuori poika syytti vanhoja naisia ja kehitti oireita kuten neulojen oksentaminen. Kuningas käski panna pojan Canterburyn arkkipiispan huostaan ja muutaman viikon kuluttua poika tunnusti keksineensä kaiken. Syytetyt vapautettiin.

Oudoin pikku tapaus sattui Berwickin noitien tapauksessa. Noitien kerrottiin tanssineen kirkkoon häpäisemään sitä palvelustyttö Geillis Duncanen pillillä soittaman tanssisävelmän tahdissa. Kuningas käski tuoda tytön luokseen ja pyysi soittamaan sävelmän hänelle. Aikakauden eräänlainen uutislehti, News from Scotland, raportoi tapauksesta:

Näiden asioiden outouden huomioon ottaen kuningas osallistui tutkimuksiin suurta mielihyvää tuntien.

Kuningas Jaakko I virka-asussaan

Kuningas tuli tunnetuksi Raamatun-käännöksestään (vastapainona noituudelle?). King James Bible on vieläkin englantia puhuvassa maailmassa se oikea raamattu. Kannattaa huomata pieni, mutta kauaskantoinen yksityiskohta. Varhaisemmasa versiossa kuningas Henrik VIII:n ajalta sanottiin: "Thou must not suffer a poisoner to live". Kuningas Jaakko antoi muuttaa yhden sanan:

"Thou must not suffer a witch to live."

Anne Hathaway

LAIMINLYÖTY VAIMO,
OVELA NAINEN?

William Shakespearen elämän toiseksi keskustelluin nainen (ensimmäinen oli sonettien "tumma nainen") oli hänen vaimonsa Anne Hathaway.

Anne Hathawayn kotitalo


William Shakespeare meni 18-vuotiaana naimisiin 26-vuotiaan naisen kanssa, joka sai kuusi kuukautta myöhemmin lapsen ja sitten pari muuta. Sen jälkeen Shakespeare käytännössä hylkäsi vaimonsa, kunnes testamentissaan jätti tälle "toiseksi parhaan vuoteensa". Tässä tarinan luut. Lihoja onkin etsitty siitä asti, kun Shakespearesta tuli kiinnostava.

Sinänsä ei ole harvinaista, että nuori mies kaatuu auliin naisen syliin ja myöhemmin seuraavat haulikkohäät. Anne oli naimaton, hän ei ollut köyhä, joskaan ei rikaskaan, ja Williamin perhe oli menossa alamäkeen. Joitakin erikoisia yksityiskohtia liittyy silti jo häihin.

Syksyllä 1582 kirjuri merkitsi kuulutuksen Wm Shaxperen ja Anne Whatleyn, kotipaikka Temple Grafton, välillä. (Nimien oikeinkirjoitus oli Shakespearen aikana varsin horjuvaa - olisimme yhtä hyvin voineet päättää kunnioittaa suurta Saxperea). Seuraavana päivänä kaksi Stratfordin maanviljelijää tuli maksamaan 40 punnan takuusumman (suuri summa - kaksi kertaa koulumestarin vuosipalkka) takuuksi, että sanotun Shaxperen ja Anne Hatweyn, kotipaikka Shottery, avioliiton välillä ei ollut esteitä. Marraskuussa pari vihittiin.

Anne Whatleystä ei tiedetä muuta kuin merkintä, ja on ehdotettu, että kirjuri on voinut sekoittaa nimet Whatley ja Hatwey. On kuitenkin vaikea ymmärtää, miten kirjuri olisi voinut sekoittaa Temple Graftonin ja Shotteryn.

Jos William on riiustanut kahta Annea ja sitten käytännöllisesti katsoen pakotettu naimaan se vanhempi, joka oli raskaana, niin miksi hän yleensä alkoi lemmiskellä Anne Hathawaytä? Stephen Greenblatt ehdottaa, että nuori William olisi voinut toimia kuriirina Stratfordin salakatolisten (mahdollisesti oman äitinsä, ehkä isänsäkin) ja Shotteryssä sillä hetkellä piileskelevän katolisen papin - Robert Debdalen, joka myöhemmin jäi kiinni ja mestattiin - välillä. Anne olisi ollut näennäinen syy Williamin matkoihin.

Menisin vielä pitemmälle. Jos Anne-parka oli vain tekosyy, miksi William myöhemmin kirjoitteli näytelmissään herjaavia huomautuksia miestään vanhemmista vaimoista, avioliittoa edeltävän seksin irstaudesta ja jätti vaimolleen vain toiseksi parhaan vutoeensa, ja senkin vasta viimeisessä luonnoksessa - ensimmäisessä testamentissa Anne ei saanut mitään?

Ehdotan kahta teoriaa. Ensimmäisen mukaan William olisi todella käyttänyt Annea vain salaisuuden peitteenä. Anne olisi saanut juonen selville (katolista pappia ei ollut järin helppo piiloitella maalaisympäristössä). Annen isä oli hyvin tiukka protestantti. Anne kiristi hurmaavan nuorukaisensa avioliittoon uhkaamalla paljastaa juonen sen jälkeen, kun kuuli Williamin toisesta lemmitystä - siitä kiire ja takuut. Mahdollisesti maanviljelijät olivat myös salakatolisia ja siksi joutuivat luopumaan suurista summista rahaa mieluumin kuin päästään.

Toinen vaihtoehto olisi vielä häijympi. Ehkä Anne tiesi alusta asti, että William oli salaisilla asioilla. Hän oli iskenyt silmänsä nuorukaiseen ja paljasti tälle tietävänsä, millä asioilla tämä liikkui - ehkä Anne jopa auttoi Williamia, Hathawayn maalaistalossa oli hyviä piilopaikkoja. Hintana oli avioliitto. Williamn hoiti hommansa (monessakin mielessä), aikoi jättää Annen, kun Debdale oli häipynyt muualle, mutta huomasi ketunrautojen pitävän lujemmin kuin nuori mies kuvitteli. Siitä kiire, avioliitto ja myöhempi hylkäys.

Greenblatt arvelee Williamin lähteneen Lontooseen näyttelijän epävarmaan ammattiin myös katolisuuden vuoksi. Paikkakunnan tärkeä henkilö oli sir Thomas Lucy, kiihkeä katolisten metsästäjä. Myöhemmin sepitettiin typerä tarina, jonka mukaan Shakespeare olisi jäänyt kiinni salametsästyksestä sir Thomasin peurapuistossa ja joutunut pakenemaan. Greenblattin mukaan kyse olisi voinut olla vakavammasta asiasta - saaliina eivät olleet peurat, vaan katoliset. Sir Thomasilla ei ollut peurapuistoa. Mitenkähän pitkälle Anne olisi ollut valmis menemään pitääkseen harhailevan aviomiehensä kurissa? Lipsahtiko kieli? Tässäkö vaiheessa vasta Williamissa heräsi kauna vaimoa kohtaan, joka myöhemmin purkautui näytelmien säkeissä ja testamentissa:

Ei tähän liiton taimeen taivas vihmo
Siunaavaa kastettaan, vaan kylmä viha,
Kina ja karsas ylenkatse kylvää
Aviovuoteeseenne inhaa ruhkaa,
Ett' iljettää se teitä kumpaakin.

Hathawayn mökkinä tunnetun Annen kotitalon puutarhaa