Notre-Dame-du-Rugby



NOTRE-DAME-DU-RUGBY


Urheilu on tärkeä asia yli maailman, mutta harvassa taitavat olla urheilulajille pyhitetyt kappelit. Ranskassa sellainen on - ja urheilulaji on äkkiä katsoen epäranskalainen rugby.

Kaksi Notre-Dame-du-Rugbyn lasimaalausikkunaa

Rugby tuli Ranskaan englantilaisten mukana, luonnollisesti. Jostakin syystä britit mieltyviät Lounais-Ranskaan 1800-luvun alussa. Paun kaupunki englantilaistui. Siellä oli englanninkielinen lyseo, jossa moni aikakauden ranskalainenkin opiskeli. Ja Paun lyseossa luonnollisesti pelattiin rugbyä.

Peli ei ollut ranskalaisen mieleen. Siitä puuttui estetiikkaa, siinä otettiin liian läheistä fyysistä kosketusta ja se oli väkivaltainen. Katolinen kirkkokin oli sitä vastaan -he epäilivät peliä säädyttömäksi. Ranska-Saksa-sota 1870-luvulla muutti tilanteen. Ranskan häviö nolasi ranskalaiset perin pohjin. Ranskalaisten upseerien kasvatukseen liitettiin rajumpia pelejä, muun muassa rugby. Ranskalainen kirjailija Henri Alain-Fournier (ainoa kirja, "Ensirakkaus", ei juuri tuo mieleen vantteria, kuraisia pelaajia äheltämässä kentällä) oli Ranskan parhaita rugbyn pelaajia ensimmäiseen maailmansotaan asti - siellähän kirjailija katosi taistelukentälle.

Ranskalaisesta rugbystä tuli elegantti peli - paitsi Lounais-Ranskan maaseudulla. Sielä vantterat kyläläiset iskivät peliin intohimolla. He nauttivat saadessaan kirjaimellisesti hieroa naapurikylän pelaajien nenää kuraan. Pelissä saatiin vakavia vammoja ja jopa kuoltiin. Kaksi ranskalaisen rugbyn haaraa - elegantti upseeripeli ja raivokas maalainen - yhdistyivät saksalaismiehityksen aikaan, jolloin Vichyn Ranskassa marsalkka Pétain yhdisti kaksi liigaa yhdeksi rugby-liitoksi, joka viime syksynä viimeksi järjesti maailmancupin.

Kappeli tosin tuli kuvioihin mukaan vasta 1960-luvulla. Apotti Michel Devert järjesti keräyksen, kun kolme nuorta rugbyn pelaajaa kuoli auto-onnettomuudessa. Vuonna 1967 kappeli lopulta pyhitettiin käyttöön. Kappelissa on neljä lasimaalausta, joissa Neitsyt Maria pitelee poikansa lisäksi rugbypalloa, alttarin takana on syvennys, josa on kaikkien pelissä kuolleiden kuvat, ja kerran vuodessa kappelissa pidetään messu vanhoille rugbyn pelaajille.


Ei kommentteja: