MITÄ OUDOIN NIMI SODALLE
1700-luvulla käytiin molemmin puolin Atlantia kolme vuotta sotaa korvan vuoksi, upotettiin laivoja ja vallattiin kaupunkeja. Korvan omistaja oli Robert Jenkins, joka komensi prikiä nimeltä Rebecca. Korva ja mies irtautuivat toisistaan vuonna 1731, ja omistaja kantoi korvaa mukanaan etikkaan säilöttynä seitsemän vuotta ennen kuin irronut läpykkä johti sotaan.
1700-luvun mielikuvituksellinen kuva korvan leikkaamisesta ja seurauksista
Selkkauksen taustana olivat Euroopan vuosikymmeniä kestäneet sodat, joista viimeisin oli Espanjan perimyssota. Eräs rauhan ehdoista oli ns. asiento, oikeus rajoitettuun kauppaan Espanjan siirtomaissa. Siirtomaakauppa oli närästänyt Englannin ja Espanjan välejä jo kelpo Bessie-kuningattaren aikana; siirtomaakauppa oli hyvin tuottoisaa, ja Elisabethin kuuluisat sotasankarit, muun muassa Francis Drake, olivat kauppamiehiä silloin kuin onnistuivat, ja vetivät tykit esiin, jos eivät onnistuneet. Sillä tolalla asiat olivat vielä 1731, jolloin Robert Jenkins ja Rebecca joutuivat espanjalaisen guardia costan pysäyttämiksi. Utrechtin rauhanehtoihin kuului Englannin oikeus lähettää tietty määrä orjia ja yksi kauppalaiva vuodessa Espanjan siirtomaihin. Todellisuudessa kauppaa tietysti käytiin koko ajan. Espanja ei voinut toimittaa siirtomaihinsa niin paljon tavaroita ja orjia kuin nämä halusivat, ja Englanti luonnollisesti halusi niin paljon tuottoisaa kauppaa kuin pystyi.
Myöhemmin on ollut suurta epäselvyyttä siitä, miten kaikki oikein kävi. Toisten mukaan Jenkinsin laivan pysäytti la Isabela, toisten mukaan alus oli sluuppi San Antonio. Sen kapteeni oli joko Juan Francisco tai Juan de Leon Fandino. Joka tapauksessa vuonna 1738 kapteeni Jenkins ilmestyi Englannin parlamenttiin mukanaan kuulusia korva ja väitti, että espanjalainen oli pysäyttänyt hänen laivansa, etsinyt sieltä salakuljetustavaraa, silpaissut miekalla häneltä korvan irti ja sanonut: "Jos Englannin kuningas olisi tällä laivalla ja rikkoisi lakia, tekisin saman hänelle." Tästä loukkauksesta akoi sota.
Yllä 1700-luvun kaiverrus, jossa Jenkins näyttää korvaa kuninkaalle - tapaus, jota ei koskaan sattunut (ja nykyään historioitsijat epäilevät, että hän ei esitellyt korvaa edes parlamentissa, vana toimitti kirjallisen valituksen amiraliteetin kautta ilmoittaen, että "espanjalaiset olivat ryöstäneet hänen lastinsa ja päästäneet laivan ajelehtimaan".
Ihmetystä on herättänyt, miksi kapteeni Jenkins odotti seitsemän vuotta ennen korvan esittelyä. Jotkut väittävät, että hän oli lurjus, jolta korva oli leikattu rangaistukseksi varkaudesta hänen istuessaan häpeäpaalussa. Jotkut väittävät, että se irtosi kapakkatappelussa. Kummankin koulukunnan mukaan kapteeni Jenkins oli palkattu nostattamaan intohimoja, koska aika siirtomaasodalle oli sopiva. Jotkut puolestaan väittävät, että korvanleikkaaja ei edes ollut guardia costan kapteeni, vaan merirosvo, privateer. Joka tapauksessa aika oli oikea, sota syttyi, ja sitä käytiin pääasiassa Karibialla, Georgiassa (siis Amerikan) ja Floridassa, kunnes se sulautui Itävallan perimyssotaan, jota puolestaan jatkettiin huomattavan monta vuotta lisää.
Korvan omistaja itse, kapteeni Jenkins, nimitettiin St.Helenan saarelle kahdeksi vuodeksi selvittelemään saaren korruptoituneen kuvernöörin asioita. Sen jälkeen Jenkins jatkoi uraa laivastossa (sota-aikana kaikki pätevät kauppalaivaston miehet päätyivät sota-aluksiin) ja kuoli 1745 syystä, jota ei ole kirjattu historiaan. Jenkinsin osuus oman aikansa historiassa oli ohi, mutta hänen muistonsa on jäänyt lukuisiin seikkailuromaaneihin, joita on kirjoitettu Sodasta Jenkinsin korvasta (joskaan yhtään ei ole suomennettu).
1700-luvun mielikuvituksellinen kuva korvan leikkaamisesta ja seurauksistaSelkkauksen taustana olivat Euroopan vuosikymmeniä kestäneet sodat, joista viimeisin oli Espanjan perimyssota. Eräs rauhan ehdoista oli ns. asiento, oikeus rajoitettuun kauppaan Espanjan siirtomaissa. Siirtomaakauppa oli närästänyt Englannin ja Espanjan välejä jo kelpo Bessie-kuningattaren aikana; siirtomaakauppa oli hyvin tuottoisaa, ja Elisabethin kuuluisat sotasankarit, muun muassa Francis Drake, olivat kauppamiehiä silloin kuin onnistuivat, ja vetivät tykit esiin, jos eivät onnistuneet. Sillä tolalla asiat olivat vielä 1731, jolloin Robert Jenkins ja Rebecca joutuivat espanjalaisen guardia costan pysäyttämiksi. Utrechtin rauhanehtoihin kuului Englannin oikeus lähettää tietty määrä orjia ja yksi kauppalaiva vuodessa Espanjan siirtomaihin. Todellisuudessa kauppaa tietysti käytiin koko ajan. Espanja ei voinut toimittaa siirtomaihinsa niin paljon tavaroita ja orjia kuin nämä halusivat, ja Englanti luonnollisesti halusi niin paljon tuottoisaa kauppaa kuin pystyi.
Myöhemmin on ollut suurta epäselvyyttä siitä, miten kaikki oikein kävi. Toisten mukaan Jenkinsin laivan pysäytti la Isabela, toisten mukaan alus oli sluuppi San Antonio. Sen kapteeni oli joko Juan Francisco tai Juan de Leon Fandino. Joka tapauksessa vuonna 1738 kapteeni Jenkins ilmestyi Englannin parlamenttiin mukanaan kuulusia korva ja väitti, että espanjalainen oli pysäyttänyt hänen laivansa, etsinyt sieltä salakuljetustavaraa, silpaissut miekalla häneltä korvan irti ja sanonut: "Jos Englannin kuningas olisi tällä laivalla ja rikkoisi lakia, tekisin saman hänelle." Tästä loukkauksesta akoi sota.
Yllä 1700-luvun kaiverrus, jossa Jenkins näyttää korvaa kuninkaalle - tapaus, jota ei koskaan sattunut (ja nykyään historioitsijat epäilevät, että hän ei esitellyt korvaa edes parlamentissa, vana toimitti kirjallisen valituksen amiraliteetin kautta ilmoittaen, että "espanjalaiset olivat ryöstäneet hänen lastinsa ja päästäneet laivan ajelehtimaan".
Ihmetystä on herättänyt, miksi kapteeni Jenkins odotti seitsemän vuotta ennen korvan esittelyä. Jotkut väittävät, että hän oli lurjus, jolta korva oli leikattu rangaistukseksi varkaudesta hänen istuessaan häpeäpaalussa. Jotkut väittävät, että se irtosi kapakkatappelussa. Kummankin koulukunnan mukaan kapteeni Jenkins oli palkattu nostattamaan intohimoja, koska aika siirtomaasodalle oli sopiva. Jotkut puolestaan väittävät, että korvanleikkaaja ei edes ollut guardia costan kapteeni, vaan merirosvo, privateer. Joka tapauksessa aika oli oikea, sota syttyi, ja sitä käytiin pääasiassa Karibialla, Georgiassa (siis Amerikan) ja Floridassa, kunnes se sulautui Itävallan perimyssotaan, jota puolestaan jatkettiin huomattavan monta vuotta lisää.
Korvan omistaja itse, kapteeni Jenkins, nimitettiin St.Helenan saarelle kahdeksi vuodeksi selvittelemään saaren korruptoituneen kuvernöörin asioita. Sen jälkeen Jenkins jatkoi uraa laivastossa (sota-aikana kaikki pätevät kauppalaivaston miehet päätyivät sota-aluksiin) ja kuoli 1745 syystä, jota ei ole kirjattu historiaan. Jenkinsin osuus oman aikansa historiassa oli ohi, mutta hänen muistonsa on jäänyt lukuisiin seikkailuromaaneihin, joita on kirjoitettu Sodasta Jenkinsin korvasta (joskaan yhtään ei ole suomennettu).
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti