Viikolla 52 - Joulun lapsen syntymä ja pelottava tarina


JOULUN KUMMITUSTARINA

Vanhan englantilaisen perinteen mukaan jouluun kuuluu pelottava tarina.

Thomas Hardyn "The thieves who couldn't stop sneezing" ei suoranaisesti ole kummitusjuttu, mutta liittyy silti jouluun. Olkaa hyvät ja kääntykää "Kaasuvalo-sivuston" tarinan puoleen.




JOULUN SYNTYMÄJUHLA


Joulun syntymätapahtuma oli ensin jäykän hierarkkinen tapahtuma. Voimme kuvitella, että niin oli (ainakin varhaiskeskiajalla) myös todellinen syntymä sillä hetkellä, jolla vastasyntynyt esiteltiin juhlallisesti suvulle ja naapureille. Kuinka paljon merkittävämpi olikaan Kristuksen, joulun päähenkilön, Jumalan ainoan pojan, syntymä?



Taitelijat pyrkivät luonnollisesti ylittämään toisensa.


Tähän maalaukseen on koetettu saada mahtumaan kaikki - lampaat, paimenet, aasi, enkelit, kaikki jouluevankeliumin tapahtumat.


Tässä on jo tuotu kuvaan joulun ihme - poikalapsen syntymä. Yksi pikkuinen karitsa musituttaa lammaslaumoista, enkelit pysyttelevät poissa tieltä. Jäljellä ovat vain hämmästyneet vanhemmat - Neitsyt Maria viitoissaan, palvova isä - ja harvinaisen elävä vauva, joka selvästi on tietoinen tulevasta roolistaan.

Pieni heitto nykyaikaan. Joulun syntymän ihme on väistynyt niin pitkälle, että jutusta voidaan laskea pilaa. Tässä yksi moderneista versioista:




Viikolla 51 - Isis, roomalaiset ja purnausta


ISIS JA ROOMALAISET

Kun Kleopatra tuli Ceasarin mukana Roomaan, roomalaiset olivat kauhuissaan. Kleopatra esiintyi jumalatar Isiksenä, kuten hänen asemaansa Egyptin kuningattarena kuului. Roomalaiset inhosivat syvästi sistrumeita, helistimiä, jotka kuuluivat egyptiläisten jumalanpalvontamenoihin. Lisäksi he pilkkasivat koiranpäistä jumalaa, Anubista.

Ilmeisesti roomalaisilta menivät vivahteet ohi. Isis vastasi roomalaisille Venusta, joka sattumoisin oli Caesarin esiäiti. Kuten Venuskin, Isis oli lapsen äiti ja toisin kuin Venus, miehensä uskollinen puoliso. Sistrumit liittyivät myös jumalatar Hathoriin, toiseen äitihahmoon. Kleopatra pyrki esiintymään Caesarin ja heidän yhteisen poikansa puolisona ja äitinä, ei irstaana naisena.

Isis seisoo tässä seinämaalauksessa haukanpäisen poikansa Horuksen ja miehensä, suuren jumala Osiriin, välissä.

Anubis ei ollut mikään rakkikoira ("haukkuja", kuten roomalaiset sanoivat), vaan Manalan vartija. Myöhemmin roomalaiset samaistivat hänet omaan Hermes-jumalaansa nimellä Hermanubis.


Anubiksen koiranpää aiheutti skandaalin keisari Tiberiuksen aikana. Huolimatta Kleopatrasta - tai hänen vuokseen - Isiksen palvonta oli saanut jalansijan Roomassa, vaikkakin temppelin oli oltava muurien ulkopuolella. Skandaalista on kertonut Flavius Josephus. Osapuolina olivat patriisinainen Paulina, ritari Decius Mundus ja joku tuntematon Isiksen pappi. Kuten J. Balsdon sen kertoo:

Voi hyvinkin olla tota se, että hän [Paulina] oli nuori, kaunis, rikas, hyveellinen ja siniverinen, kuten Josephus väittää, mutta tuskin se, että hän oli älykäs.

Decius Mundus lahjoi papin kertomaan Paulinalle, että jumala Anubis halusi viettää yön hänen kanssaan. Sitten hän pani koiranpään harteilleen ja asettui jumalan sijaiseksi. Kaikki olisi mennyt hyvin, ellei ritari olisi kerskunut teostaan jälkeenpäin. Keisari Tiberius ei ollut huvittunut. Isiksen papit ristiinnaulittiin ja Isiksen palvojat - 4000 henkeä - lähetettiinSardiniaan "tuhoamaan maantierosvoja, ja jos ilmanala heidät siellä tappoi, heitä ei kaivattu".

Kuinkahan suuressa määrin Kleopatran maine irstaana naisena johtuu tästä pikku seikkailusta, joka leimasi egyptiläiset, heidän jumalansa ja helistimensä? Kleopatra itsehän oli perin kunniallinen nainen, jolla oli elämässään vain kaksi miestä (vaikkakin molemmat, Caesar ja Antonius, syyllistyivät kaksinnaimiseen ja Kleopatra itse meni muodon vuoksi naimisiin kymmenvuotiaan veljensä kanssa).






SO FUCKING WHAT

Mikael Jungnerin yrityksestä käyttää nuorisokieltä - niin hän jonkin lehden mukaan on väittänyt - keskustellaan. Minusta on samantekevää, sanoiko hän "fucking", "donnerwetter" vai "perkele". Tärkeintä on, että hän puhui ihmisille, jotka olivat juuri kuulleet mahdollisesti menettävänsä työpaikkansa ja ainakin menettävänsä jotakin, minkä eteen olivat tehneet työtä ja laatineet suunnitelmia. Todennäköisesti heidän ajatuksensa kulkivat asuntolaina - auton osamaksu - päivähoitopaikka -rataa. Sitten pomo tulee ja kertoo, miten paljon hän työntekijöitään arvostaa. Olette pullamössöporukkaa. Poistukaa takavasemmalle ja kitinättä. So fucking what!


ONKO TÄMÄ KOVIN OLEELLINEN KYSYMYS

Aamulehden toimittaja kyseli Finnmatkojen viestintäpäällikkö Anu.Eveliina Mattilalta, miksi Phuketin lennon lähtöaika muutettiin neljä eri kertaa eikä matkustajia informoitu. Lopulta lento oli yli vuorokauden myöhässä ja mukana oli lapsimatkustajiakin. Viestintäpäällikkö kummasteli, miksi asiasta kysellään. Hänen lausuntonsa:

Lentäähän se, kun se on korjattu. Onko tämä kovin oleellinen kysymys.

Kysyttäessä, miten matkustajille korvataan, hän ilmoitti, että he saavat korvauksia "mutta en nyt rupea spekuloimaan, paljonko, koska asiakkaat lukevat sitä sitten kuin raamattua".

Ihmisten kunnioittaminen ei ole Suomessa kovin korkeassa kurssissa. Kun nokialaiset kyselivät vesilaitokseltaan, miksi vesi on taas ruskeata, heille tiuskittiin, oltiin ylimielisiä, väitettiin, ettei vedessä mitään vikaa ole ja lyötiin luuria korvaan. Tämä sen jälkeen, kun Nokiasta oli jo tullut Suomen (ja vähän Euroopankin) puheenaihe. VR:n kootut selitykset myöhästymisistä (koottu tähän: ----- ) ovat tunnettuja.

Meillä on tapana puhua venäläisten huonosta palvelusta. Olisiko aika ottaa sanonnaksi "Palveltiin kuin Suomessa"?



Viikolla 50 - Kuolleenmeren rannat

Kuollutmeri on maapallon matalin luonnon muovaama paikka - niin sanoo Wikipedia.

Voisi kuvitella, että täällä eivät ihmiset viihdy. Itse asiassa Kuolleenmeren ympäristö ei ole niinkään kuollut - siellä on keitaita ja varsinkin varhaisen pronssikauden aikaan alue oli kosteampaa kuin nykyään ja kasvillisuus menestyi. Egyptiläiset hankkivat täältä bitumia, jota he tarvitsivat laivoihinsa. Alueelta onkin löydetty egyptiläisen näköisiä jäännöksiä - mm. sfinksi.


SODOMA

Raamatun lukijat yhdistävät Kuolleenmeren pahaenteisiin kaupunkeihin, Sodomaan ja Gomorraan. Ne, kuten kirjassa lukee, tuhoutuivat, koska niiden asukkaat viettivät kovin paheellista elämää. Tuhoutuneita kaupunkeja oli useampiakin, Admah ja Zeboim olivat myös mennyttä, kun taas Zoar pelastui, jotta Lootilla olisi paikka, minne mennä.

Mutta Loot vastasi hänelle: "Voi ei, herrani! Sinä olet jo osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja laupeutta, kun sallit minun pitää henkeni. Mutta vuorille minä en uskalla yrittää: pelkään, että tuho saavuttaa minut ja minäkin kuolen. Tuo kaupunki tuolla on niin lähellä, että ehdin paeta sinne, ja se on kovin vähäpätöinen. Sehän on liian mitätön hävitettäväksi; enkö saisi paeta sinne ja silti säilyttää henkeni?" Mies sanoi: "Minä suostun sinun pyyntöösi vielä tässäkin asiassa enkä tuhoa tuota kaupunkia. Pakene kiireesti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään ennen kuin olet siellä." -- Tästä on peräisin kaupungin nimi Soar.


Koko Sodoman ja Lootin juttu on jotenkin vaikeasti selvitettävä, mutta tuhon kuvaus on vaikuttava: taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, kaupungit ja koko tasanko ja maan kasvitkin tuhoutuivat, ja maasta nousi savua kuin polttouunista. Ei ihme, että kaupunkeja on kovasti etsitty, mutta ei ole löydetty. "Deus Artefacta" kertoo viime kesän amatööriretkikunnasta, jotka hakivat kaupunkeja "lapio toisessa ja Raamattu toisessa kädessä".

Paikan lisäksi tutkijoita on askarruttanut tuhon syy. Graham Harris on vakuuttunut, että kaupungit sijaitsivat Kuolleenmeren pohjoispäässä, aika oli varhainen pronssikausi ja tuhon syy maanjäristys, joka aiheutti maanvyöryn. Bitumi ja asfaltti oat peräisin maaöljystä ja maakaasusta, jotka taas olisivat järistyksessä purkautuneet ja aiheuttaneet Raamatun kuvaaman maailmanlopun näkymän.


SODOMA-VUORI

Bitumi ei ole ainoa luonnontuote, jota Kuolleenmeren rannoilta löytyy. Sodoma-vuori on puhdasta vuorisuolaa. Rapautuminen saa sen reunat lohkeamaan pilareina. Lootin vaimo -parka ilmeisesti muuttui tällaiseksi pilariksi. Ainakin turisteille esitellään Lootin vaimoa:


Tämä Lootin vaimo ei ole ensimmäinen laatuaan. Häntä edelsi aikaisempi vaimo:


Pikapuoliin joutunevat etsimään taas uuden. Ehkä matkaoppaat voivat auttaa pikkuisen taltalla vaimon muotoja.


MASADA JA QUMRAN

Roomalaisajalla Kuolleenmeren reunojen luolat ja huiput muutettiin luonnonlinnoituksiksi. Tällöin käytiin Rooman ja juutalaisten välillä sotia, jotka johtivat Jerusalemin hävitykseen ja juutalaisten karkotukseen. Masada on tunnettu Flavius Josephuksen kuvauksesta; täällä viimeiset tuhatkunta puolustajaa tappoivat toisensa ensin miehet vaimonsa ja lapsensa, sitten valitut tappoivat muut miehet, ja lopulta viimeinen surmasi itsensä. Kaksi naista ja viisi lasta piiloutui ja jäi henkiin kertomaan tämän hurmeisen tarinan.

Qumranin rinteet ja luola-alue keskellä kuvaa

Qumran tunnetaan kääröistään. Tai ei tunneta; kääröjen historia on ollut yhtä turhautumista. Kun kirjakääröt ensin vuonna 1947 löydettiin, ne annettiin tutkittavaksi ns. kansainväliselle tutkimusryhmälle, joka reippaasti istuutui niiden päälle - ei tutkinut eikä näyttänyt muillekaan. Niinpä kääröjen sanoma on vieläkin epäselvä. Michael Baigent ja Richard Leigh ovat kirjoittaneet juuri suomennetun kirjan "Kiista Kuolleenmeren kääröistä", jossa he kyseenalaistavat ajatuksen rauhallisesta essealaislahkosta ja huomauttavat, että Qumranissa oli linnoitustorni ja ahjo ja roomalaiset tuhosivat paikan samaan aikaan kuin Masadankin. Niinpä Qumranin asukkaat olisivat olleet yhtä sotaisia kuin Masadan kapinalliset. Kääröt on voitu kätkeä luoliin juutalaiskapinan aikaan tai myöhemmin - kapinoita roomalaisia vastaan käytiin heidän tulostaan Jerusalemin hävitykseen asti.


EIN GEDI


Israelin ja Jordanian rajalla on Ein Gedin keidas, jonne israelilaiset ovat rakentaneet suositun lomahotellialueen ja kylpylän. Ein Gedin luontoa ylisti jo Plinius vanhempi; täällä on mm. Israelin kahdesta putouksesta toinen.

Paikalla on kaksi ongelmaa; Jordanian rajan läheisyys, jonka vuoksi Ein Dedi on käytännöllisesti katsoen sotatoimialuetta (sitä suosivat eniten Israelin armeija perheineen) ja kuivuva Kuollutmeri. Uimarit on nykyään vietävä merelle raitiovaunulla.

Koko Kuolleenmeren alue on luonnoltaan sotaisaa. Arvaukseni Lootin ja sodomalaisten keskinäisestä kiistasta on, että siinä maalaiset paheksuivat kaupunkilaisia (Loot muutti myöhemmin Soarista luolaan, koska hän ei uskaltanut asua siellä). Qumran ja Masada kertovat juutalaisten sitkeästä taistelusta roomalaisia vastaan. Ein Gedi osoittaa, että sota vain jatkuu. Jonakin päivänä vielä maankamarakin näyttää uudelleen mahtinsa ja tulta ja tulikiveä sataa taas - niin arvelen. Siihen asti Lootin vaimot seuraavat sarjana toisiaan ja Ein Gedin putous ryöppyää rinteellä. Ja arkeologit, arkeologian harrastelijat ja paikalliset beduiinit yrittävät kilpaa kaivaa esiin historian muistoja. (Niin, unohdin - beduiineilla on tapana levittää mahdollisen löytöpaikan päälle musta beduiiniteltta. Kun he poistuvat, maassa on reikä ja joku takakujan antiikkikauppias soittaa salaisen soiton keräilijöille. Juuri kuten tapahtui vuonna 1947.)


Viikolla 49 - Vanitas, Omaha ja kelttimuumiot

Tocharian nainen

Takla Makanin autiomaasta on löydetty lukuisia hyvin säilyneitä, 3000 vuotta vanhoja muumioita. Merkillistä on, että muumiot ovat kelttejä. Heillä on punertava tai vaalea tukka, suora kapea nenä ja pitkähköt kasvot. Heidän sinipunaruutuiset vaatteensa ovat aivan samanlaisia kuin Euroopan kelttejä kangaslaatua myöten.

Samanlaisia ruumiita löydettiin 1600-luvulla Halleinin ja Hallstadtin suolakaivoksista, kun kaivoskäytäviä laajennettiin. Samat kirkkaan siniset ja punaiset ruudut vaatteissa, samat punertavat hiukset ja viikset. Saltzkammergutin suolakaivosten (Saltzkammergut ei ole vain laulu operetissa "Valkoinen hevonen" vaan suolakaivosalueen pääsuoni) vanhat käytävät ovat kelttien tavattoman taidokkaasti kaivamia. Keltit eivät jättäneet jälkeensä omaa kirjoitusta, vaan siirsivät perimätietoaan bardien harjaantuneen muistin avulla. Kun kansa kuoli, kuolivat heidän muistonsakin lukuunottamatta hienosti tehtyjä esineitä ja vihollisten, roomalaisten muistiinpanoja. Niinpä on hieman outoa korjata kuvaa alastomina taisteluun ryntäävistä karjuvista kelteistä ja ihmisuhreja harrastavista druideista arkisempaan suuntaan - ihmisiin, jotka kaivoivat ja myivät suolaa, valmistivat hienoja metallitöitä ja matkustivat laajalti.

Takla Makanissa muumiot on haudattu dolmeneihin kuten Länsi-Euroopassa, ja ne on koristeltu samanlaisilla sheela-na-gig -hahmoilla. Kelttiläisyydestä ei ole epäilystäkään. Koska myös Takla Makanissa on runsaasti suolaa, voi arvailla, että he olivat sielläkin kaivamassa tätä elintärkeää ainetta; Kiinassa oli jo siihen aikaan valmiit markkinat, samoin Silkkitiellä - säilötty liha tarvitsi runsaasti suolaa. Silkkitie oli jo tuohon varhaiseen aikaan käytetty reitti. Kun roomalaiet myöhemmin kulkivat Kiinaan (ja perustivat hekin autiomaahan linnoituskaupungin, joka on löytynyt) matkalla oli useita sivilisaatioita, joista enää ei muisteta juuri mitään. Kiinan keisarit arvostivat hevosia, jotka "hikoilivat verta" (outo ylistys, mutta niin kirjoituksissa sanotaan) ja erityisesti - suolaa.

Uiguurit ovat säilyttänet elävän muiston näistä esi-isistään, joista käytettiin nimitystä "Tocharian". Tocharian kieli on indoeurooppalaisista kielistä arvoituksellisin, mutta sitä on säilynyt kirjoitettuna. Ehkä täältä Aasian autiomaasta on löydetty ainoa tunnettu keltin kielen kirjoitettu muoto?





OMAHA, NEBRASKA

Omahan ostoskeskusampuja (kahdeksan kuollutta hänen itsensä lisäksi, kaksi kriittisessä tilassa tällä hetkellä, 6/12-07) on valitettavan klassinen tapaus. Surkea luuseri, joka ei keksi elämälleen muuta pakotietä kuin itsemurhan, mutta haluaa mainetta tappamalla muita.

Debora Maruca Kovac, Hawkins' landlord who found the suicide note, said he wrote he was sorry for everything and did not want to be a burden to anyone any longer. Video Watch landlord describe phone call from shooter »

Hawkins said in the note he loved his friends and family, but "he was a piece of s--- all his life, and now he'll be famous," she told CNN.

She said Hawkins was a friend of her sons and "reminded me of a lost puppy that nobody wanted." (CNN)

Robert Hawkins tuntuu olleen kasvattilapsi tai adoptoitu. Vuokraemäntä kertoi, että hänellä oli ollut ongelmia kasvattiäitinsä kanssa ja että hänen kasvatti-isänsä tunsi aseet (stepmother/stepfather; ajattelin ensin, että hänellä oli äitipuoli, mutta ei kai sentään molempia?).

"When he first came to live with us, he was in the fetal position and chewed his fingernails all the time," she said.

But she said she thought he was improving, as he had gotten a job, a haircut and a girlfriend. However, she said Hawkins and his girlfriend had broken up in the last couple of weeks, and he had taken it hard. (CNN)


Ampujan asunnonomistajan mukaan surmaaja oli saanut myös hiljattain potkut hampurilaisravintola McDonalds´sta, mikä mahdollisesti lisäsi tämän katkeruutta maailmaa kohtaan. (IS)


Mieleeni tuli kaksi asiaa; olisiko Jokela vaikuttanut ratkaisuun? Tapaus tunnettiin kyllä Yhdysvalloissakin. Ja toiseksi: Dean Koontzin kirjassa "Odd Thomas" tehdään joukkomurha ostoskeskuksessa. Sitten päättelin, että kumpaakaan ei tarvitse pitää esikuvana. MacDonaldseja löytyy ostoskeskuksista, ja Yhdysvalloissa lopputilin saaneet menevät usein ampumaan entiselle työpaikalleen. Hawkins on voinut tehdä juuri niin.


"Nyt minusta tulee kuuluisa."

AVULIAS NAAPURI

Taas 8/12 Iltasanomissa ollut juttu veti mietteliääksi. Sinänsä (valitettavasti) tavanomainen tarina - kaksi miestä ryyppäsi yhdessä ja toinen sai fileerausveitsen kylkeensä. Mielenkiintoinen osa tarinassa alkoi, kun asunnon ja fileerausveitsen haltija huomasi vainajan kaatuneen poikittain hänen vuoteelleen. Aamuyöstä hän lopulta päätti päästä nukkumaan. Hän yritti siirtää vainajaa, mutta ei onnistunut.

Kun 53-vuotias ei omin voimin saanut siirrettyä ruumista, hän haki apuun naapurin.

Miehet eivät kuitenkaan nostaneet ruumista pois vuoteesta, vaan siirsivät sitä ainoastaan sen verran syrjään, että 53 -vuotias mahtui vuoteeseen. (IS)

Tämän jälkeen mies nukkui vainajan vieressä useita tunteja, kunnes poliisi iltapäivällä "sai tiedon rikoksesta".

Siis ovikello soi aamuyöstä. Oven takana on naapuri, joka sanoo, että hän ei pääse nukkumaan, koska sängyssä on ruumis. Avulias naapuri tulee hiukan helppaamaan, ruumista siirrellään, kunnes viereen mahtuu. Naapuri sanoo: "Mitäs pienistä, ainahan naapuria autetaan", ja menee takaisin omaan sänkyynsä. Toivottavasti poliisi sai tiedon tältä tahmea-ajatuksiselta naapurilta; jospa hän olisi iltapäivällä kehittänyt ajatuksentyngän, jonka mukaan jotakin on nyt vinossa.

Millaisessa ympäristössä osa ihmisistä elää? Mitä täsmälleen sisältää sana "tavis"?




VANITAS

Asetelmamaalauksessa oli outo muoti 1600-luvulla; Vanitas-maalaukset. "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta" on maalausten linja. Minua kummastuttaa, kuka ja miksi halusi katsella päivät päästään maalausta, joka muistutti kaiken kuolemasta ja katoavaisuudesta.


Hollantilainen (useimmat Vanitas-maalarit olivat hollantilaisia; Hollannissa harrastettiin asetelmia) Pieter CLAESZ (s. 1597 Steinfurt - k. 1661, Haarlem) on tyypillinen esimerkki. Kallo, kello, kaatunut viinilasi ja sammunut kynttilä olivat Vanitas-maalausten symboleja. Kirjat ja musiikki - usein jumalallisuuden ja ihmisen edistyksen symboleja - kuvaavat Vanitas-maalauksissa tiedon ja nautinnon turhuutta.

Miksi juuri 1600-luku suhtautui niin penseästi elämän nautintoihin? Kun musta surma raivosi keskiajalla, hautaveistokset kuvasivat mätäneviä ruumiita ja kuolemantansseja maalattiin kirkkojen seiniin. 1600-luku ei myöskään ollut Euroopassa helppoa aikaa. Ensin käytiin 30-vuotinen sota, sitten Puolan sodat. Näissä kamppailuissa tuhottiin lähes puolet Keski- ja Itä-Euroopan väestöstä. Ranska soti Hollannin kanssa. Englannissa käytiin sisällissotaa, mestattiin kuningas ja siirryttiin kuningaskunnasta tasavaltaan ja takaisin kuninkaaseen. Tauluja ostavalla väestön osalla (aatelisilla, porvaristolla ja varakkailla) oli varmasti henkilökohtaisia syitä ajatella synkkiä ajatuksia.


David Bailly (s. 1584, Leiden - k. 1657, Leiden) kuvasi taidokkaasti itsensä turhuuksien ympäröimänä. Maalauksessa ovat tavalliset turhuuden symbolit mukaan lukien ruusut ja saippuakuplat, kauniit ja katoavat. Erikoista on, että maalari on kuvannut itsensä nuorena miehenä pitämässä kädessään muotokuvaa, jossa maalari on työn valmistumishetken iässä. Tuntuu siltä, että 67-vuotias taiteilija ennakoi kuutta vuotta myöhemmin saapunutta kuolemaansa. Tässä minä olen nuorukaisena, urani alussa tietämättä, mihin päädyn. Nostalgiaa, alakuloa.


Pieter Gerritsz van Roestraeten (s. 1630 Haarlem - k. 1700, London) maalasi tauluja Englannin Kaarle II:lle. Kaarle piti hilpeää hovia, jossa hopeaesineet olivat suosittu lahja, ja van Roestraeten erikoistui maalaamaan näitä melko mauttomia pystejä. Taka-alalla häämöttää silti pääkallo laakerilehvin seppelöitynä ja vaiennut viulu.

Edwart Collierista ei tiedetä paljoa. Hän oppi maalaamaan mahdollisesti Haarlemissa, jossa useat tunnetut asetelmamaalarit opiskelivat. Hänen esnimmäinen tunnettu työnsä ajoittuu vuodelle 1656. Vuonna 1693 hän muutti Lontooseen, jossa hän maalasi tämän Vanitas-asetelman vuonna 1701. Hän kuoli mahdollisesti vuonna 1710, vaikka asiasta ei ole varmuutta.

Maalauksessa on outo piirre. Se on selvästi maalattu Englannin mestatun kuninkaan Kaarle I:n muistoksi. Englannin kruunu ja valtikka, miekka, Kaarle I:n muotokuva, maapallo, jossa Tyynimeri on käännetty näkyviin, kultaa ja helmiä sisältävä arkku, latinankieliset tekstit kuolemasta ja tyhjyydestä - selvästi kuninkaan muistoksi maalattu taulu. Mutta maalaamisvuosi oli 1701, jolloin vallassa oli Kaarle II:n veljen tytär. Kuka mahtoi tilata tämän työn? Joku vanha hovilainen? Ehkä jopa sisällissodassa rojalistien puolella taistellut taisellaisen henkilön jälkeläinen? En ole saanut selville. Viesti on kuitenkin selvä; myös mahti ja valta ovat katoavaisia.


Viikolla 48 - Keltit ja kinkku



OBELIXISTA JOULUKINKKUUN

Kaikkihan tietävät, että joukukinkun syönti on pakanallinen tapa. Skandinaavit uhrasivat Freyr-jumalalle sianlihaa ja niin pois päin. Vain varakkaat söivät jouluna kinkkua, kunnes kinkut halpenivat ja kaikilla on mahdollisuus tanskalaiseen kinkkuun.

Kinkun alku on kuitenkin toisaalla.



Keltit olivat paljon muutakin kuin roomalaisten kuvaamia hahmoja, jotka juoksivat alasti taisteluun, palvoivat misteliä ja pitivät druidimenoja. He tekviät taidokkaita rauta- ja pronssitöitä ja ennen kaikkea perustivat mutkikkaita suolakaivoksia pitkin Eurooppaa. He myös arvostivat suuresti kinkkuja. "Suola"-kirjassa kerrotaan näin:

"Keltit olivat hulluina sianlihaan. Parasta oli villisian kinkku, ja se varattiin sotureille."


Kreikkalainen Athenaeus kertoi, että jos kaksi soturia vaati kinkkua itselleen, asia ratkaistiin kaksintaistelulla. Koska kelteillä oli myös suolaa, he keksivät kinkun suolauksen. Roomalaiset oppivat tämän tavan ja mieltyivät kinkkuihin kovasti - niin gallialaisiin kuin Westfalenin kinkkuihinkin. Rooman valtakunta luhistui, mutta kinkut säilyivät. Muiden saksalaisten provaristapojen (joulukuusi) mukana kinkusta tuli joulupöydän keskipiste - eikä Freyr-jumalan sianliha ollut huono esikuva sekään. Näin kinkkuperinne on jatkunut ystävästämme Obelixista tämän päivän tavaratalojen lihatiskeille.




Juuri tällaiset uutiset kuin tämä keskiviikkoinen 28/11 jäävät mieleeni, koska niiden takana on tarina ja sitä tarinaa emme tunne. Uutinen on ohimenevä, mutta entä se tarina? Unissakävelyä? Mutta eivätkö kattoluukut ole vaikeasti käsiteltäviä ja hankalissa paikoissa? Humalainen vessan haku? Sama ongelma. Piilossa jotakin uhkaavaa henkilöä? Kunpa tietäisi.


Nuori nainen pelastettiin kerrostalon katolta

Kuopiossa pelastettiin yöllä nuori nainen kuusikerroksisen talon katolta. Päivystävän palomestarin mukaan alusvaatteisillaan ollut nainen oli ravintolaillan jälkeen tuntemattomasta syystä kavunnut talon ullakolta katolle. Luisun alas katutasoon esti ainoastaan lumieste, jonka varaan hän jäi roikkumaan.

Avunhuutoja kuulleet jalankulkijat hälyttivät paikalle palokunnan, joka pelasti naisen nostolava-autolla.

Ulkona oli tapahtumahetkellä neljä astetta pakkasta ja kova tuuli. Ambulanssin saavuttua paikalle nainen oli tajuissaan mutta kylmettynyt.





Tuo kammottava, hekumallinen toiminta, niin sanottu sanomalehden lukeminen, jonka vaikutuksesta maailman kaikki viimeksi kuluneen vuorokauden aikana tapahtuneet onnettomuudet ja luonnonmullistukset, viidenkymmenentuhannen miehen hengen vaatineet taistelut, murhat, lakot, konkurssit, tulipalot, myrkytykset, itsemurhat, avioerot ja valtiomiesten ja näyttelijöiden julmistelut muuntuvat meille, joita ne eivät edes kiinnosta, joka-aamuiseksi elämykseksi, sekoittuu ihmeen ihanasti ja erityisen jännittävällä ja vahvistavalla tavalla muutamiin cafe au lait -kulauksiin.
- Marcel Proust








PURNAUSTA

* MARIMEKKO, H&M JA UZBEKISTAN on uutisissa yhdistetty näyttävästi. Uzbeekkien epäillään käyttävän lapsityövoimaa puuvillapelloilla ja kaikki ovat moraalisesti kauhuissaan. Marimekko ja H&M aikovat lopettaa puuvillan oston kyseisiltä pelloilta.

No, mikä nyt on uutta? Tunsin kymmenen vuotta sitten Uzbekistanissa varttuneen naisen, joka katseli "Tuulen viemää" ja kummasteli, miksi puuvillan poiminta on elokuvassa niin kammottavaa. Uzbekistanissa, hän sanoi, kaikki korjasivat puuvillaa - koululaiset ja opiskelijat lomillaan ja armeijan miehet ylimpiä upseereita myöten. Jos tämä oli tosiseikka ainakin 70-luvulta saakka, niin mikä siitä nyt tekee suuren uutisen?

Muistuipa mieleeni myös, että minun lapsuudessani koulujen syysloma oli "perunaloma" - sen tarkoitus oli antaa lapsille tilaisuus mennä perunoita nostamaan. Minä kaupunkilaiskakarana en tietenkään möyrinyt pelloilla, mutta hyvin monet tekivät niin. Lapsityövoiman käytöstä ei kukaan puhunut eivätkä lapset siitä sen pahemmaksi tulleet.

Olisiko pahempi asia, jos uzbeekkilapsille maksettaisiin palkkaa? Larisan lapsuudessa kyse oli kansallisesta velvollisuudesta ja oikeudesta. Ilmainen työ on sallittavaa, palkallinen työ boikotin aihe? Voisivatko Marimekko ja H&M mieluummin valvoa, että hommasta maksetaan jotakin?

Itse asiassa Uzbekistanin puuvillan tuotento kuolee omaan mahdottomuuteensa ympäristösyistä. Ei kannata hermostua - hermostumisen aika oli silloin, kun koko maa muutettiin puuvillapelloiksi siellä, missä ennen kasvatettiin hedelmiä.


* VOI JUNGNERIA

YLEn Jungnerilla on kammottava ajatus siitä, mitä TV-lupamaksuilla tehtäisiin:

Toimitusjohtaja Mikael Jungner sanoo, että jos kaikki tv:n katsojat maksaisivat vuosittain runsaan kahdensadan euron suuruisen tv-maksunsa, voisi hän näinä päivinä puhua säästöjen sijaan sisällöistä.

- Tuolla määrällä voitaisiin esimerkiksi järjestää neljät euroviisut vuodessa tai pistää tuollaiset parikymmentä kotimaista draamasarjaa ulos. Puhutaan todella isoista rahoista ja todella isoista palveluista, jotka nyt valitettavasti jäävät suomalaisilta saamatta, Jungner sanoo.

Yksissäkin eruoviisuissa on kestämistä; kuka haluaa neljät? Jättäkää vain TV-lupamaksut maksamatta, jotta säästymme moiselta hirvitykseltä.


Viikolla 47 - purnausta ja Bulgaria




PURNAUSTA

-
TV-OHJELMAT on suunnattu järjettömiin kellonaikoihin. Parhaiten sen huomaa TV-arvostelijoista: he eivät viitsi edes mainita ennen yhdeksää alkavia ohjelmia, koska ennen yhdeksää ei tule mitään järjellistä. Kaikkein parhaat piilotetaan aamuyöhön.

Suomessa on vielä aamulla nousevia työtä tekeviä ihmisiä, yöleponsa tarvitsevia iäkkäämpiä, opiskelijoita ja muita, jotka tarvitsisivat vähän nukkumisaikaakin. Joitakin ohjelmia sentään uusitaan päiväsaikaan - eipä silti, ei siitäkään ole iloa niille, jotka ovat töissä tai koulussa.

- MISTÄ TULIKIN MIELEEN sunnuntaina uusittu "Jumalan ystävät". YLE on ilmoittanut pyrkivänsä uudistamaan ohjelmien suomenkielisen tekstityksen. Toivottavasti kyseisen ohjelman tekstitys ei ollut näyte uudsesta linjasta - se oli absurdi. Ohjelma käsitteli siis Yhdysvaltojen kristillisyyden villimpiä puolia. Tunnin mittaisen ohjelman teksityksestä ensimmäinen viisitoista minuuttia koski sen sijaan tsetseenien asemaa Puolassa. Ainakin otaksun, että kyseessä oli toisen ohjelman suomennos: tokkopa Keski-Lännen pastori valittelisi sitä, miten vaikeaa on saada katolisessa Puolassa nuoria moskeijaan.

- MAANANTAINA 26/11 uutisoitiin Aamu-TV:ssä tyynesti, että sairaaloiden hoitojonot ovat keväästä alkaen taas kasvaneet kuin rekkajonot Vaalimaalla. Pahoittelua ei esitetty. MItenkäs pääministeri ja muut ihmisten hengestä huolestuneet tahot eivät ole koko kevään, kesän ja syksyn aikana tuoneet julki syvää huoltaan potilasturvallisuudesta? Onko TEHYn työtaistelutoimien vuoksi kuollut ihminen enemmän kuollut kuin sairaalan omien toimien vuoksi kuollut? Ilmeisesti on. Poliittisesti korrekti kuolema on ihan eri juttu kuin poliitisesti epäkorrekti.


Sen tiimoilta afrikkalainen sananlasku:



VÄHÄISEN BULGARIASTA

Luin tässä Anton Dontsevin kirjan "Väkivallan pitkä varjo" ja nolostuin siitä, miten vähän tiedän maasta.

No sen, että Bulgaria on kehitysmaatasolla korruptiossa; että se on juuri lopettanut asevelvollisuusrmeijan ja siirtynyt palkka-armeijaan; että se on uusia EU-maita; ja että sieltä, kuten Romaniastakin, tulee Suomeen ihmisiä istumaan kadunkulmissa käsi ojossa.



Sen sijaan en ole tiennyt, että Bulgarialla on pitkä ja vaihteleva historia. Maa on kahdesti ollut merkittävä, itsenäinen valtio ennen nykyaikaa, se on kuulunut Bysanttiin ja Ottomaanivaltakuntaan, sinne on tungettu milloin mitäkin uskontoa, milloin vapaaehtoisesti käännyttämällä, milloin pakolla (tästä kertoo Dontsevin kirja).



Ennen kaikkea Bulgaria oli muinainen Traakia, Dionysoksen ja Orfeuksen valtakunta, jossa oli kulta-aarteita, hevosia (ihmisiä syöviä, jos on uskominen Herakles-taruja) ja yksi Aleksanteri Suuren sotilasmahdin tukipilareista.





VÄHÄN KULTTUURISTA - ORFEUS JA EURYDIKE

Orfeuksen ja Eurydiken tarina on niitä myyttejä, jotka ovat irtautuneet kulttuuristaan ja käyneet yleismaailmallisiksi. Useimmiten sitä kaiketi käsitellään tarinana ikuisesta rakkaudesta, joka sitten kuitenkin tuhoutuu - Orfeus saisi rakkaansa takaisin, mutta ei malta olla katsomatta taakseen. Perusideaa on käytetty usein - yksi kolkoimmista versioista on Stephen Kingin "Pet Sematary".

Dionysos-jumala ja hänen palvontansa ovat myös antaneet nimensä usealle teorialla - "dionyysinen" on erään antropologisen teorian mukaan vastakohta "apolloniselle", villi mystisyys vastakohta järkevälle rauhallisuudelle. Orfeuksen repivät kappaleiksi bakkantit, viini tuli Eurooppaan jumala Dionysoksen tuomana.

Kaikesta sitä bulgaarit ovatkin vastuussa. Muistakaa bakkantit, kun ensi kerralla ostatte viinipullon.

Jacques Blanchard: Bacchanta