ISSEI SAGAWAN KUULUISUUS
Issei Sagawa on japanilainen miljonääriperheen vesa, joka syntyi vuonna 1949 ja vuonna 1981 Sorbonnessa tappoi, söi ja häpäisi hollantilaisen opiskelijatytön. Itse tekoon en puutu, koska näppäimistö ei pidä siitä, että sen päälle oksennetaan. Sagawalla oli ollut lapsuudestaan asti haave syödä kaunis, valkoinen tyttö, ja sen hän teki.
Ranskassa hänet todettiin mielenvikaiseksi ja sijoitettiin asiaankuuluvaan instituuttiin. Tässä vaiheessa miljonääriveli puuttui asiaan. Seuraus oli, että Sagawa siirrettiin Japaniin ja todettiin mieletään terveeksi. Japanin poliisi oli samaa mieltä ja halusi viedä hänet oikeuteen ja tuomita. Ranskasta ilmoitettiin, että tapaus on käsitelty, mies on mielenvikainen, ja potilassalaisuus estää lähettämästä tietoja Japaniin. Lopputulos oli, että Sagawa vapautettiin.
Tarina ei lopu tähän. Hän kirjoitti teostaan kirjan, jossa kuvaili yksityiskohtaisesti kaiken, aivan kaiken. Kirjasta tuli Japanissa bestseller. Sagawaa on haastateltu televisiossa aina, kun Japanissa tapahtuu jotakin raakaa tai kammottavaa. Hänen tekonsa pohjalta on tehty elokuva. Hän on pitänyt seminaarin. Hän on myös tehnyt useita kirjoja muista ihmissyöjistä, manga-sarjakuvan nimeltä Manga Sagawa-San ja alkanut harrastaa maalaustaidetta (helposti arvattavasta aiheesta). Mikä - erikoisinta - hän kirjoittaa ravintola-arvosteluja tunnettuihin japanilaisiin lehtiin. Jos minä pohtisin paikkaa, mihin mennä, en ottaisi ohjeita kannibaalilta, mutta ilemisesti arvostelut voat suosittuja ja ravintolan mainetta kohottaa, jos Sagawa sitä suosittelee.
Voisi ajatella, että japanilaiset ovat sairaita ja se siitä. Aiheeseen tarttui kuitenkin myös "60 minuuttia" -ohjelma. Jutussa käytiin ensin läpi Tokion punaisten lyhtyjen alueella surmatuista eurooppalaisista naisista ja tuotiin sitten näyttämölle Sagawa itse. Hänet kuvattiin jututtamassa australialaisnaisia Roppongissa, huvialueella, ja ottamassa heiltä henkilökohtaisia puhelinnumeroita. Kun juttu tuli kuukausia myöhemmin televisiosta, naiset olivat kauhuissaan. "60 minuuttia" ei ollut kertonut heille, että heitä kuvattiin, eikä sitäkään, kenen kanssa he olivat jutelleet. "60 minuuttia" väittää, että he toimivat mitä jaloimmista vaikutteista - varoittaakseen naisia vaarallisista miehistä.
Japanin-kirjeenvaihtaja Jason Gray pitää blogia Japanin-elämästään. Hän on käsitellyt Sagawaa pariinkin kertaan ja kummastelee, eivätkö Sagawan ihailijat (niin voi sanoa) ole kertaakaan ajatelleet murhaa uhrin ja hänen omaistensa kannalta. (Kun Sagawan kirja murhasta julkaistiin, arvostelija kirjoitti: "Beutifully done... outstanding among recent japanese literature.")
Jason Gray siteeraa myös Rolling Stonesien murhasta tekemää laulua:
Ranskassa hänet todettiin mielenvikaiseksi ja sijoitettiin asiaankuuluvaan instituuttiin. Tässä vaiheessa miljonääriveli puuttui asiaan. Seuraus oli, että Sagawa siirrettiin Japaniin ja todettiin mieletään terveeksi. Japanin poliisi oli samaa mieltä ja halusi viedä hänet oikeuteen ja tuomita. Ranskasta ilmoitettiin, että tapaus on käsitelty, mies on mielenvikainen, ja potilassalaisuus estää lähettämästä tietoja Japaniin. Lopputulos oli, että Sagawa vapautettiin.
Tarina ei lopu tähän. Hän kirjoitti teostaan kirjan, jossa kuvaili yksityiskohtaisesti kaiken, aivan kaiken. Kirjasta tuli Japanissa bestseller. Sagawaa on haastateltu televisiossa aina, kun Japanissa tapahtuu jotakin raakaa tai kammottavaa. Hänen tekonsa pohjalta on tehty elokuva. Hän on pitänyt seminaarin. Hän on myös tehnyt useita kirjoja muista ihmissyöjistä, manga-sarjakuvan nimeltä Manga Sagawa-San ja alkanut harrastaa maalaustaidetta (helposti arvattavasta aiheesta). Mikä - erikoisinta - hän kirjoittaa ravintola-arvosteluja tunnettuihin japanilaisiin lehtiin. Jos minä pohtisin paikkaa, mihin mennä, en ottaisi ohjeita kannibaalilta, mutta ilemisesti arvostelut voat suosittuja ja ravintolan mainetta kohottaa, jos Sagawa sitä suosittelee.
Voisi ajatella, että japanilaiset ovat sairaita ja se siitä. Aiheeseen tarttui kuitenkin myös "60 minuuttia" -ohjelma. Jutussa käytiin ensin läpi Tokion punaisten lyhtyjen alueella surmatuista eurooppalaisista naisista ja tuotiin sitten näyttämölle Sagawa itse. Hänet kuvattiin jututtamassa australialaisnaisia Roppongissa, huvialueella, ja ottamassa heiltä henkilökohtaisia puhelinnumeroita. Kun juttu tuli kuukausia myöhemmin televisiosta, naiset olivat kauhuissaan. "60 minuuttia" ei ollut kertonut heille, että heitä kuvattiin, eikä sitäkään, kenen kanssa he olivat jutelleet. "60 minuuttia" väittää, että he toimivat mitä jaloimmista vaikutteista - varoittaakseen naisia vaarallisista miehistä.
Japanin-kirjeenvaihtaja Jason Gray pitää blogia Japanin-elämästään. Hän on käsitellyt Sagawaa pariinkin kertaan ja kummastelee, eivätkö Sagawan ihailijat (niin voi sanoa) ole kertaakaan ajatelleet murhaa uhrin ja hänen omaistensa kannalta. (Kun Sagawan kirja murhasta julkaistiin, arvostelija kirjoitti: "Beutifully done... outstanding among recent japanese literature.")
Jason Gray siteeraa myös Rolling Stonesien murhasta tekemää laulua:
A friend of mine was this Japanese.
He had a girlfriend in Paris.
He tried to date her in six months and eventually she said yes.
You know he took her to his apartment, cut off her head.
Put the rest of her body in the refrigerator, ate her piece by piece.
Put her in the refrigerator, put her in the freezer.
And when he ate her and took her bones to the Bois de Boulogne,
By chance a taxi driver noticed him burying the bones.
You don't believe me?
Truth is stranger than fiction.
We drive through there every day.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti