Viikolla 2 - Loppiainen


KUNINKAIDEN KUMARRUKSESTA PAPUKUNINKAASEEN

Loppiaista on perinteisesti pidetty päivänä, jona kolme kuningasta (tai viisasta - magi) tulivat kumartamaan lasta ja tuomaan lahjoja. "Kuninkaiden kumarrus" oli varsinkin keskiajalla ja renessanssin aikaan suosittu maalausaihe.

Fra Angelico kuvasi aiheen yksilöimättä mitenkään kuninkaita, jotka olivat pukeutuneet renessanssiajan muotiasuihin. Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi on maalattu kultaiset sädekehät päänsä ympärillä. Vasemmalla näkyy yhdellä saattueen miehellä selässään leveälierinen päähine, joita maalattiin pyhiinveltajille.

Hieronymus Bosch on jättänyt Joosefin pois. Hänen maalauksessaan noudatetaan perinnettä, jonka mukaan yksi Itämaiden viisaista on musta. Musta viisas näyttää tuoneen lahjaksi Feeniks-linnun, jonka otaksuttiin majailevan Arabiassa, joten hän on ilmeisesti mauri. Tapahtumapaikka on näköjään talli, ja paimenet kurkistelevat uteliaina seinän raosta. Taustalla seisova paljassäärinen mies on yllättävä hahmo; hän näyttäisi viittaavan Jeesuksen myöhempään kärsimykseen.

Albrecht Dürerin maalaus on suosikkini. Rauniotausta on hätkähdyttävä ympäristö; Madonnan takana on viitteellinen talli ja jopa härkä. Keskushahmo on maalaisen tukeva, äidillinen Maria, ja lapsi kuhertelee ystävällisen kuninkaan kanssa kuin suoraan luonnosta otettuna tuokiokuvana. Madonnan vieressä kasvaa lilja, muuten hän voisi olla kuka tahansa porvarisvaimo.

1600-luvulle tultaessa tapahtuu jotakin yllättävää. Loppiaismaalaukset muuttuvat täysin. Nyt kuvataankin riehakkaita talonpoikaisjuhlia.

"Kuningas juo". Maalaus on pakanallisen rehevä. Hahmot saattaisivat olla antiikin jumalia.

Tässä kuvassa loppiaiskuninkaan kruunun on saanut päähänsä lapsi. Horjuva mies ja äidin kädessä roikkuva ruukku ovat ainoat, jotka viittaavat ryyppäämiseen. Kohtaus voisi olla joulujuhlista, kun lahjat on jaettu. Lattialla olevat munankuoret ovat hedelmällisyyssymboleja. Äidin ja lapsen korostaminen voi viitata samaan - maallinen maalaus kolmesta kuninkaasta, joita siis edustaa pataa kaapiva juoppo. Jos tämän maalauksen tulkitsee niin, se on käytännöllisesti katsoen perinteen pilkkaa. Koira olisi syntymätallin härkä?

Tämä on tavallaan perinteisin loppiaiskuningas-kuva. Narri tanssii koiran kanssa ja perheen pää on saanut kruunun ja kallistaa juhallisesti maljaa. Hauskaa pidetään, mutta ikään kuin perhevalokuvassa - hiukan itsetietoisesti.

Mutta mikä muutti perinteen?



Kuninkaiden kumarruksesta papukuninkaaseen


Kolmen kuninkaan kumarruksena loppiaista vietetään vielä monissa paikoissa.Baijerissa ja Itävallassa lapset kiertävät talosta taloon kuten tiernapojat (monet loppiaistavat on Suomessa siirretty joulun yhteyteen, myös manteli puurossa). Italiassa joissakin kaupungeissa kolme nuorta miestä pukeutuu kuninkaallisiin viittoihin ja esiintyy itämaan tietäjinä. Espanjassa paimenet ajavat lampaitaan kylien läpi ja ainakin väitetään, että joku tomppeli löytyy aina "tervehtimään kuninkaita"; sitten hänet pannaan kulkemaan ikeen ali. Narri- ja karnevaaliperinnettä. Narri näkyy myös loppiaisjuhlien kuvissa.

Miksi papu ja yksi kuningas (tai kuningatar)? Epäilen, että perinteet ovat sekoittuneet. Kelteillä oli synkkä tapa uhrata mies, kun enteet olivat erittäin huonot. Useat suoruumiit ovat tällaisia uhrattuja. Uhraukset tapahtuivat pääasiassa keväällä, mutta uhrin valintatapa viittaa "papukuninkaaseen". Arkeologiset todisteet osoittavat, että uhrit ovat syöneet palan normaalisti syömäkelvottomista siemenistä tehtyä leipää, jossa on hiiltymän jälkiä. Walesissa ja Cornwallissa on vieläkin juhlia, joissa nuoret miehet ottavat kukin palan leipää. Yksi pala on poltettu kuumalla raudalla. Palan saanut valitaan "kuninkaaksi". Jos tällä tavoin on valittu ihmisuhri, loppiaiskuninkaan valinta on suoraa jatkoa; näissä juhlissa häntä vain ylistetään, ei surmata.

Synkkä sävy on myös tavalla riisua joulukuusi loppiaisena. Englannissa uskottiin, että luonnon henget elivät metsissä ("Vihreä mies"). Vuoden synkimpään aikaan tuotiin sisään murattia, misteliä ja muuta vihantaa suojelemaan taloa. Kun vaarallisin aika talvesta oli ohi, vihanta ja sen mukana metsän henget piti viedä taas ulos, muuten mikään ei kasvaisi keväällä.

Kun katoliset perinteet vähenivät protestanttisissa maissa, palattiin vanhoihin pakanallisiin tapoihin tietämättä enää, mistä ne tulivat. Katolisissa maissa, kuten Itävallassa ja Italiassa, kirkolliset perinteet säilyivät ehjempinä, samoin Espanjassa, missä lampaat ja paimenet ovat maaseudulla pääosassa. Suomessa on yhdistetty kaikki juhlatavat yhteen ja samaan, jouluaattoon; niinpä loppiaiseksi on jäänyt vain tapa riisua kuusi ja heittää se ulos.


RAKKAUS ISKI KUIN PUUKKO SYDÄMEEN

Niinhän sitä sanoaa oikein leimuavasta rakkaudesta suomalaisen perinteen mukaan.

Sepä onkin tapahtunut: Iltalehti 9. tammikuuta kertoo seuraavaa:

Hengenvaaralliset veitseniskut sydämeen eivät estäneet miestä rakastumasta puukottajaansa, jouduttiin toteamaan Kuopion käräjäoikeuden istunnossa tiistaina.

Käräjäoikeudessa käsiteltiin viime elokuussa Suonenjoella sattunutta tapausta, jossa nainen löi miestä kahdella eri veitsellä käsivarteen ja rintaan. Syyttäjä Hannu Susitaipaleen mukaan lyöjän on täytynyt käsittää, että pisto sydämeen voi aiheuttaa kuoleman. Siksi syyttäjä piti tapausta tahallisena tapon yrityksenä.

Nykyisin rakkaussuhteessa kertomansa mukaan elävät tekijä että uhri olivat eri mieltä. Myös käräjäoikeus päätyi pitämään tapausta törkeänä pahoinpitelynä ja tuomitsi naisen kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.


Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti... Tässä pitäisi olla taustana Tauno Palo myrskytaivasta vasten.

2 kommenttia:

Zepander kirjoitti...

Näitä on hauska lueskella, kiitos!

Johannes Knektman kirjoitti...

Jep, minäkin tykkään lueskella näitä.

Mitä tulee Hieronymus Boschiin niin minun on lainattava A. J. Crowleytä: "That Hieronymus Bosch. What a weirdo" (Good Omens, 1990, Pratchett & Gaiman)

Mutta perhanan mielenkiintoisia hänen maalauksensa ovat, ehkä juuri siksi että hän oli "Weirdo" ;-P