Viikolla 30 - Nepal II

NEPALIN ENSIKONTAKTI EUROOPPAAN - JUNG BAHADUR RANA

Nepalin monimutkainen ja jotakuinkin verinen historia oli pääosin pysynyt Himalajan puitteissa, kunnes 1846 Jung Bahadur Kunwar melkoisen verilöylyn jälkeen (41 kuollutta) tuli valtaan nostetun hullun kuninkaan mukhtiyariksi (lähinnä kai visiiri) ja muutti sukunimensä Ranaksi. Vuonna 1850 Jung Bahadur Ranan valta oli jo niin vakaa, että hän päätti lähteä Euroopan-vierailulle. Se oli mullistava päätös.

Jung Bahadur Rana - huomatkaa kruunu; se on samanlainen, mutta ei sama kuin Shah-suvun kruunu, joka näkyy viime viikon blogissa kuningas Gyanendralla

Ranan matka kulki ensin brittiläisen Intian kautta. Rana käytti täällä arvonimeä "pääministeri". Se kuulosti ymmärrettävämmältä kuin mukhtiyar. Han metsästeli tiikereitä ja vangittuja norsuja ja kiinnitti hämmästyneen huomionsa brittiläisten upseerien tapaan kohotella maljoja illallisilla.

Höyrylaiva SS Haddington sai kunnian viedä pääministeri ja hänen 25 hengen seurueensa Suezille, jossa vaihdettiin laivaa. Matkaseurueeseen kuului muitakin kuin ihmisiä - mukaan oli otettu vuohia, lampaita, hevosia ja lehmiä, jotka Rana englantilaisten hämmästykseksi lypsi itse.

Toukokuussa 1850 seurue nousi maihin Southamptonissa, jossa sanomalehdet kiinnittivät Ranaan suurta huomiota. Hänen arvonimekseen esiteltiin "Hänen Ylhäisyytensä Kenraali Jang Bahadoor Koorman Ranagee, Nepaulin kuningaskunnan Pääministeri ja Ylipäällikkö" - molemmilla osapuolilla oli hiukan vaikeuksia toisen osapuolen oikeinkirjoituksessa. Englanti oli nepalilaisilla Belaayat. Lontoon Richmont Terrace, jonne seurue majoittui, oli nepalilaisille "Rijavant Kajir".

Vierailun molammat osapuolet häikäistyivät. Nepalilaiset tutkivat uupumatta länsimaiden tekniikkaa vesijohdoista hiilikaivoksiin. Englantilaiset ihailivat nepalilaisten loputonta puku- ja jalokiviloistoa. Nepalilaisia hämmästytti länsimainen tapa tehdä kaikki kellon mukaan - tämä filosofinen ero itä- ja länsimaisen elämäntavan välillä on perustavanlaatuinen; se on kummastuksen aihe vieläkin.

Kuningatar Viktoria kohtasi Ranan useita kertoja, kerran illanvietossa, jossa Viktoria erityisesti kysyi Ranalta, häiritsikö häntä tanssiminen. Oletettavasti häiritsi; nepalilainen päiväkirjan pitäjä raportoi:

Jotkut virkamiehet ja heidän vaimonsa tanssivat, toiset kuljeksivat ympäriinsä ja muut istuskelivat. He eivät kiinnittäneet mitään huomiota säätyyn ja ohittivat täysin arvojärjestyksen. Sellaista viihdettä siellä oli.


Kun Viktoria tanssi nepalilaisten nähden, hän ei ollut se murheellinen leski, joka parhaiten muistetaan, vaan kukoistava nainen

Lontoosta matka jatkui Pariisiin, joka häikäisi nepalilaiset täysin. Pariisilaisia taas kummastutti, että Rana oli kovin pidättyväinen naisten suhteen ja lypsi edelleen lehmänsä omin käsin. Lisäksi nepalilaiset tappoivat vuohia hotellihuoneessa. Pariisissa ei tiedetty, että Ranalla oli kyllä silmää naisille - hän hankki Nepalissa kolmenkymmenen vaimon haaremin.

Matka teki syvän vaikutuksen nepalilaisiin ja muutti Nepalia. Maahan tuotiin länsimaisia keksintöjä, rakennettiin länsimaisia palatseja ja kannettiin vuoristopolkuja pitkin länsimaiden ylellisyyksiä. Michael Luhan kirjoittaa "Hinduism Today" -lehdessä:

In the rural fields of the Kathmandu Valley, the Ranas walled off vast estates, and built colossal caricatures of the neoclassical palaces of Europe. They built the Red Palace, the White Palace, the Lion Palace, and many others. Armies of porters heaved furnishings up the mountain trails: crystal chandeliers, mirrors, window glass, marble tables and tiles, brocade chairs, iron lamp posts, wrought-iron ornaments and more. The most magnificent palace was Singha Durbar, the Lion Palace, built in 1904 for Maharaja Chandra Shurnsher Rana, sited on grounds half the size of the old walled city of Kathmandu and sumptuously fitted with imported European exotica.

Haittapuoliin voitaneen lukea, että Ranan ajoista asti nepalilaisia lähetettiin palkkasotilainen kaikkiin Britannian sotiin - kuuluisat gurkhat.

Ratsastajapatsas Jung Bahadur Ranasta länsimaisessa univormussa, joskin Ranojen kruunu päässään

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

heippa Mette - olen puolittain odottanut näkeväni sinut Tamperetalon tungoksen keskellä, vaan vielä ei ole tärpännyt. Oletko tulossa illalla Telekalle tai sunnuntaina Finnconiin? Kyllä täällä hassupukuisten animeteinien keskellä muutama vanha tuttusikin on...

lämmöllä jovain

Anonyymi kirjoitti...

Damn, kuulin että olit käynyt ja ihmetellyt kuka minä lienenkään. No mutta: olethan vuosi sitten edesmenneen mutsini vanha ystävä. Ja casanova-siippanikin muistanet? Ellet tästä hoksaa niin todeta täytyy että "en päässyt Mensaan, lähdin siis Manseen"! hehee! :-D

-jovain