Viikolla 48 - Keltit ja kinkku



OBELIXISTA JOULUKINKKUUN

Kaikkihan tietävät, että joukukinkun syönti on pakanallinen tapa. Skandinaavit uhrasivat Freyr-jumalalle sianlihaa ja niin pois päin. Vain varakkaat söivät jouluna kinkkua, kunnes kinkut halpenivat ja kaikilla on mahdollisuus tanskalaiseen kinkkuun.

Kinkun alku on kuitenkin toisaalla.



Keltit olivat paljon muutakin kuin roomalaisten kuvaamia hahmoja, jotka juoksivat alasti taisteluun, palvoivat misteliä ja pitivät druidimenoja. He tekviät taidokkaita rauta- ja pronssitöitä ja ennen kaikkea perustivat mutkikkaita suolakaivoksia pitkin Eurooppaa. He myös arvostivat suuresti kinkkuja. "Suola"-kirjassa kerrotaan näin:

"Keltit olivat hulluina sianlihaan. Parasta oli villisian kinkku, ja se varattiin sotureille."


Kreikkalainen Athenaeus kertoi, että jos kaksi soturia vaati kinkkua itselleen, asia ratkaistiin kaksintaistelulla. Koska kelteillä oli myös suolaa, he keksivät kinkun suolauksen. Roomalaiset oppivat tämän tavan ja mieltyivät kinkkuihin kovasti - niin gallialaisiin kuin Westfalenin kinkkuihinkin. Rooman valtakunta luhistui, mutta kinkut säilyivät. Muiden saksalaisten provaristapojen (joulukuusi) mukana kinkusta tuli joulupöydän keskipiste - eikä Freyr-jumalan sianliha ollut huono esikuva sekään. Näin kinkkuperinne on jatkunut ystävästämme Obelixista tämän päivän tavaratalojen lihatiskeille.




Juuri tällaiset uutiset kuin tämä keskiviikkoinen 28/11 jäävät mieleeni, koska niiden takana on tarina ja sitä tarinaa emme tunne. Uutinen on ohimenevä, mutta entä se tarina? Unissakävelyä? Mutta eivätkö kattoluukut ole vaikeasti käsiteltäviä ja hankalissa paikoissa? Humalainen vessan haku? Sama ongelma. Piilossa jotakin uhkaavaa henkilöä? Kunpa tietäisi.


Nuori nainen pelastettiin kerrostalon katolta

Kuopiossa pelastettiin yöllä nuori nainen kuusikerroksisen talon katolta. Päivystävän palomestarin mukaan alusvaatteisillaan ollut nainen oli ravintolaillan jälkeen tuntemattomasta syystä kavunnut talon ullakolta katolle. Luisun alas katutasoon esti ainoastaan lumieste, jonka varaan hän jäi roikkumaan.

Avunhuutoja kuulleet jalankulkijat hälyttivät paikalle palokunnan, joka pelasti naisen nostolava-autolla.

Ulkona oli tapahtumahetkellä neljä astetta pakkasta ja kova tuuli. Ambulanssin saavuttua paikalle nainen oli tajuissaan mutta kylmettynyt.





Tuo kammottava, hekumallinen toiminta, niin sanottu sanomalehden lukeminen, jonka vaikutuksesta maailman kaikki viimeksi kuluneen vuorokauden aikana tapahtuneet onnettomuudet ja luonnonmullistukset, viidenkymmenentuhannen miehen hengen vaatineet taistelut, murhat, lakot, konkurssit, tulipalot, myrkytykset, itsemurhat, avioerot ja valtiomiesten ja näyttelijöiden julmistelut muuntuvat meille, joita ne eivät edes kiinnosta, joka-aamuiseksi elämykseksi, sekoittuu ihmeen ihanasti ja erityisen jännittävällä ja vahvistavalla tavalla muutamiin cafe au lait -kulauksiin.
- Marcel Proust








PURNAUSTA

* MARIMEKKO, H&M JA UZBEKISTAN on uutisissa yhdistetty näyttävästi. Uzbeekkien epäillään käyttävän lapsityövoimaa puuvillapelloilla ja kaikki ovat moraalisesti kauhuissaan. Marimekko ja H&M aikovat lopettaa puuvillan oston kyseisiltä pelloilta.

No, mikä nyt on uutta? Tunsin kymmenen vuotta sitten Uzbekistanissa varttuneen naisen, joka katseli "Tuulen viemää" ja kummasteli, miksi puuvillan poiminta on elokuvassa niin kammottavaa. Uzbekistanissa, hän sanoi, kaikki korjasivat puuvillaa - koululaiset ja opiskelijat lomillaan ja armeijan miehet ylimpiä upseereita myöten. Jos tämä oli tosiseikka ainakin 70-luvulta saakka, niin mikä siitä nyt tekee suuren uutisen?

Muistuipa mieleeni myös, että minun lapsuudessani koulujen syysloma oli "perunaloma" - sen tarkoitus oli antaa lapsille tilaisuus mennä perunoita nostamaan. Minä kaupunkilaiskakarana en tietenkään möyrinyt pelloilla, mutta hyvin monet tekivät niin. Lapsityövoiman käytöstä ei kukaan puhunut eivätkä lapset siitä sen pahemmaksi tulleet.

Olisiko pahempi asia, jos uzbeekkilapsille maksettaisiin palkkaa? Larisan lapsuudessa kyse oli kansallisesta velvollisuudesta ja oikeudesta. Ilmainen työ on sallittavaa, palkallinen työ boikotin aihe? Voisivatko Marimekko ja H&M mieluummin valvoa, että hommasta maksetaan jotakin?

Itse asiassa Uzbekistanin puuvillan tuotento kuolee omaan mahdottomuuteensa ympäristösyistä. Ei kannata hermostua - hermostumisen aika oli silloin, kun koko maa muutettiin puuvillapelloiksi siellä, missä ennen kasvatettiin hedelmiä.


* VOI JUNGNERIA

YLEn Jungnerilla on kammottava ajatus siitä, mitä TV-lupamaksuilla tehtäisiin:

Toimitusjohtaja Mikael Jungner sanoo, että jos kaikki tv:n katsojat maksaisivat vuosittain runsaan kahdensadan euron suuruisen tv-maksunsa, voisi hän näinä päivinä puhua säästöjen sijaan sisällöistä.

- Tuolla määrällä voitaisiin esimerkiksi järjestää neljät euroviisut vuodessa tai pistää tuollaiset parikymmentä kotimaista draamasarjaa ulos. Puhutaan todella isoista rahoista ja todella isoista palveluista, jotka nyt valitettavasti jäävät suomalaisilta saamatta, Jungner sanoo.

Yksissäkin eruoviisuissa on kestämistä; kuka haluaa neljät? Jättäkää vain TV-lupamaksut maksamatta, jotta säästymme moiselta hirvitykseltä.


1 kommentti:

Juhani kirjoitti...

On sanomattakin selvää, että Rooman katolinen kirkko halusi Kristuksen syntymäjuhlan siksi joulukuun 25 päiväksi, että voisivat jatkaa Tammuksen juhlaa sekä Saturnaalia juhlaa. Rooman katolinen kirkko ei ole Jumalan seurakunta, vaan valheellinen porttokirkko. Rooman katolinen kirkko toi pakanuuden niiden kristittyjen keskuuteen, jotka pitivät Rooman katolista kirkkoa oikeana seurakuntana. Tällä tavoin Rooman katolinen kirkko sai eksytettyä uskovia omaksumaan pakanallisia perinteitä. Ikävä kyllä Rooman katolisen kirkon pakanalliset perinteet ovat tärkeässä osassa myös protestanttien keskuudessa sekä ns. vapailla suunnilla. Babyloniassa siis vietettiin juhlaa joulukuun 25 päivä. Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringonjumalan Tammuksen syntymäpäivä. Babylonian sana "yule" tarkoittaa lasta. Joulukuun 25 päivää kutsuttiin yule päiväksi myös pakanallisten anglosaksien parissa. Anglosaksit olivat Brittiensaarilla asuvia asukkaita, jotka puhuivat germaanisia kieliä. Myös skandinaviassa oli yule-juhla, joka oli joulukuun 25 päivä se oli myös talvipäivänseisauksen päivä. Tammusta kutsuttiin Babyloniassa myös nimillä Baal-berith sekä kuusipuun herra. Egyptiläiset sekä persialaiset juhlivat jumalansa syntymäpäivää joulukuun 25 päivänä. Lapsi aurinko jumalaa tarkoittavat monet eri nimet kuten Mithra, Horus, Isvara, Bacchus, Iacchus, Adonis, Attis jne. Lapsi aurinko jumalan palvonnan alkuperä on Babyloniassa, jossa Tammus on tämä lapsi. Eli "jumalallisen" lapsen syntymäjuhlan vieton juuret joulukuun 25 päivä ovat Babyloniassa, josta se myös levisi muualle maailmaan. Joulukuun 25. päivä oli Roomassa juhlapäivä, sillä myös sinne oli tullut Tammuksen juhla joulukuun 25. päivänä. Tammuksen juhlaan Babyloniassa kuului havupuu, joka koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka symbolisoivat aurinkoa. Babylonialaiset palvoivat aurinkoa, siksi he koristelivat kuusen "aurinkopalloilla". Samoin joulukuun 25 päivään kuului sikauhri.

Historiallinen fakta on, että vuonna 354 Rooman piispa Julius määräsi Jeesuksen Kristuksen viralliseksi syntymäpäiväksi joulukuun 25. päivä. Joulua ja Jeesuksen syntymäjuhlaa ei siis ole ollut olemassa ennen vuotta 354 jKr. Jeesus ei määrännyt joulun viettoa, eikä sitä että Hänen syntymäjuhlaansa tulisi juhlia juuri 25 joulukuuta. Alkuseurakunta ei viettänyt joulua ja Kristuksen syntymäjuhlaa 25 päivä joulukuuta. Jeesus ei asettanut ollenkaan syntymäjuhlansa viettämistä millekään erikoiselle päivälle, eikä Hän edes asettanut syntymäjuhlaansa vietettäväksi kerran vuodessa. Uskovina meillä on oikeus muistella sitä vaikka joka päivä, mutta Jeesus ei asettanut sitä kerran vuodessa vietettäväksi juhlaksi.

Vuonna 394 alkoi jokapäiväinen messu Rooman katolisessa kirkossa. 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä vietettiin Rooman katolisessa kirkossa messua Kristukselle, jossa pappi siunasi leivän ja viinin, jolloin ne katolisen kirkon väärän opetuksen mukaan "muuttuivat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi". Tästä Kristuksen messusta Mass of Christ (Christmas), joka ensimmäisen kerran suoritettiin vuonna 394 jKr. ja siitä alettiin käyttää nimitystä Kristus messu (Mass of Christ). Christmas (joulu) sai nimensä katolisen kirkon harhaoppisesta messusta, joka ensimmäisen kerran suoritettiin vuonna 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/Jeesuksensyntyma.html