MELUSINA
Melusina on eräs versio sarjassa yliluonnolliset naiset, jotka naivat kuolevaisia miehiä mielnkiintoisin seuraamuksin. Tällä hetkellä Melusina-taru on tuttu monelle kirjallisuuden harrastajalla; A.S.Byattin vasta julkaistu ja suosittu "Riivaus" esittelee Melusina-keijun. Taru on huomattavasti vanhempi.
Tarina yksinkertaisuudessaan on ritarista, joka tapaa kauniin neidon, rakastuu ja nai tämän. He elävät onnellisina ja saavat monta lasta. Melusina on asettanut ehdoksi, että yhtenä päivänä viikossa mies ei saa tulla hänen huoneisiinsa. Eräänlainen käänteisversio Siniparta-tarinoista. Luonnollisesti tapahtuu jotakin, joka saa miehen vakoilemaan vaimoaan. Tämä loiskuttelee kylvyssä ja hänen alaruumiinsa on muuttunut käärmeen hännäksi. Paljastumisestaan kiukustunut Melusina jättää miehensä ikuisiksi ajoiksi. Hän on sitä ennen ehtinyt pystyttää miehelleen linnan maagisin keinoin (eikö tämän olisi pitänyt miestä hiukan hämmästyttää?).
Myytti ilmestyi kirjallisuuteen näköjään ensimmäisen kerran 1400-luvulla, jolloin Jean d'Arras sen kirjoitti. Melusinan aviomiehestä on monenlaisia versioita, vaikka hänet aina sijoitetaan Poitouhun. Varhaisten versioiden mukaan mies on Poitoun Raymond, mutta kun tarina ehti Walter Scottin korviin, aviomies oli Guy de Lusignan - Poitoun herroja hänkin.
Ainakin Guy de Lusignan voitaneen vapauttaa tarinasta - hän sattui olemaan se henkilö, joka tuhosi Jerusalemin kuningaskunnan naituaan Sibyllan, edellisen kuninkaan sisaren.
1800-luvun näkemys Guy de Lusignanista
Lusignanin suku on kuitenkin laskenut Melusinan sukuhaaraansa alusta alkaen. Tarun erään version mukaan Melusina muuttui paljastumisensa jälkeen lohikäärmeeksi, ja Les Tres Riches Heures - Berryn herttualle tehty rukouskirja (samainen herttua innostui Jean d'Arrasin tarinasta) - kuvaa maaliskuun taustana Lusignanin linnan, jonka yllä lentää lohikäärme.
Joidenkin myyttiversioiden mukaan kaikki Melusinan lapset olivat jotenkin epämuotoisia. Tiedä sitten, missä määrin tämä liittyy freudilaisittain siihen, että Melusina rakensi linnoja, epänaisellinen puuha, ja hänen alaruumiistaan riippui - hmph - käärme. Voimakas hahmo hän oli, ja piti yliotteensa miehestään; ei ihme, että Byattia Melusina kiinnostie nemmän kuin vaikkapa Undine tai Andersenin pieni merenneito.
Tarina yksinkertaisuudessaan on ritarista, joka tapaa kauniin neidon, rakastuu ja nai tämän. He elävät onnellisina ja saavat monta lasta. Melusina on asettanut ehdoksi, että yhtenä päivänä viikossa mies ei saa tulla hänen huoneisiinsa. Eräänlainen käänteisversio Siniparta-tarinoista. Luonnollisesti tapahtuu jotakin, joka saa miehen vakoilemaan vaimoaan. Tämä loiskuttelee kylvyssä ja hänen alaruumiinsa on muuttunut käärmeen hännäksi. Paljastumisestaan kiukustunut Melusina jättää miehensä ikuisiksi ajoiksi. Hän on sitä ennen ehtinyt pystyttää miehelleen linnan maagisin keinoin (eikö tämän olisi pitänyt miestä hiukan hämmästyttää?).
Myytti ilmestyi kirjallisuuteen näköjään ensimmäisen kerran 1400-luvulla, jolloin Jean d'Arras sen kirjoitti. Melusinan aviomiehestä on monenlaisia versioita, vaikka hänet aina sijoitetaan Poitouhun. Varhaisten versioiden mukaan mies on Poitoun Raymond, mutta kun tarina ehti Walter Scottin korviin, aviomies oli Guy de Lusignan - Poitoun herroja hänkin.
Ainakin Guy de Lusignan voitaneen vapauttaa tarinasta - hän sattui olemaan se henkilö, joka tuhosi Jerusalemin kuningaskunnan naituaan Sibyllan, edellisen kuninkaan sisaren.
1800-luvun näkemys Guy de LusignanistaLusignanin suku on kuitenkin laskenut Melusinan sukuhaaraansa alusta alkaen. Tarun erään version mukaan Melusina muuttui paljastumisensa jälkeen lohikäärmeeksi, ja Les Tres Riches Heures - Berryn herttualle tehty rukouskirja (samainen herttua innostui Jean d'Arrasin tarinasta) - kuvaa maaliskuun taustana Lusignanin linnan, jonka yllä lentää lohikäärme.
Joidenkin myyttiversioiden mukaan kaikki Melusinan lapset olivat jotenkin epämuotoisia. Tiedä sitten, missä määrin tämä liittyy freudilaisittain siihen, että Melusina rakensi linnoja, epänaisellinen puuha, ja hänen alaruumiistaan riippui - hmph - käärme. Voimakas hahmo hän oli, ja piti yliotteensa miehestään; ei ihme, että Byattia Melusina kiinnostie nemmän kuin vaikkapa Undine tai Andersenin pieni merenneito.
.jpg)
1 kommentti:
Kiitos Melusina -myytin esittelystä. Mitä ilmaisevat nämä naiset, jotka ovat lanteista alaspäin suomuisia. Ehkä kostuvia, limaa erittäviä.
Taisi olla Byattin Riivauksessa, jossa Melusinaa tulkitaan seksuaalisen voiman symbolina. Alavartalon suomuinen pyrstö on Melusinan salaisuus ja voima.
Lähetä kommentti