Viikolla 16 - Huivit


HUIVIT


Islamin naisten erilaiset päähuivit ovat saaneet niin poliittisen sisällön, että minua kummastuttaa. Burqa on lähinnä kidutusväline, chadorit ja niqabit vaikuttavat liioittelulta, mutta hijab? Jos ei sekoiteta juttuun uskontoa ja politiikkaa, niin kyseessä on huivi, jota olen itsekin käyttänyt 60-70-luvuilla täysin normaalina asusteena - ja vieläkin saatan sitaista tuulisella säällä päähäni huivin hijab-tyyliin kaulan ympäri ja niskasta solmuun - pysyy matkassa mukana.


Selasin kaksi päivää Internetiä ja totesin, että ilmeisesti länsimaisiin huiveihin kohdistuu aktiivinen muistinmenetys lukuunottamatta "Silk Reveries" -blogia.

Suomalaiset naiset ovat kautta aikojen käyttäneet huivia.

Albert Edelfelt: Ruokolahden eukot

Isotätiäni ei nähty ilman huivia kuolinvuoteellaankaan - kirjaimellisesti. Tässä hän esiintyi keinutuolissa tavanomaisessa huivissaan. Hänen äitinsä käytti myös koko ikänsä huivia. Tosin isoäitini, isotäti Impin nuorempi sisar, jätti huivin pois. (Tai tarkkaan ottaen hän käytti myös silkkihuiveja, mutta kaulassaan. Monet huivit toin hänelle tuliaisina Italiasta ja muilta ulkomaanmatkoilta.)


70-luvulla huiveja käytettiin niin kaupungissa kuin maaseudullakin (vasemmanpuoleisessa kuvassa eläkekahvejaan kaatava työtoverini, oikealla Ilomantsissa kuvaamani runonlaulaja).


Venäläisten naisten huivit olivat suosittuja Berjozka-tuliaisa. Minulla on kaapissani mahdottoman upea, aito huivi, jonka sain lahjaksi venäläiseltä ystävättäreltä. Käytin sitä viimeksi Lontoossa 80-luvulla - olkapäillä - ja silloin lontoolaisnaiset pysäyttelivät ja kyselivät, mistä se oli kotoisin.

Tässä kuvassa kaikki on aitoa neilikoita myöten - neilikka on perivenäläinen kukka.

70-luvulla tavattiin Kreikasta hankkia kreikkalaishuiveja, joita pidettiin usein merirosvotyyliin. (Ja Rhodokselta kaikki ostivat silmäamuletteja.)

Kuvan ladyt eivät ole tuttaviani, mutta huivit ovat.

Pieni historiallinen syrjähyppy. Olen antanut itselleni kertoa, että mammy-huivit, kuten "Tuulen viemää" -elokuvassa, muodostuivat Mammy- ja Setä Tuomo -tyypin päähineiksi historiallisen erehdyksen vuoksi. Alkujaan tällaisilla huiveilla keikaroivat ns. "free negros", vapautetut mustat, joita oli paljon esimerkiksi Charlestonissa. Nenäliinahuiveja paheksuttiin ankarasti nokkavina päähineinä; tehtiinhän ne puuvillasta, jolla oli eräänlainen poliittinen status. Julkenen epäillä, että sisällissodan aikaan huivi sisäorjan päässä oli tarkoitettu korostamaan hänen paremman luokan asemaansa "peltonekruihin" verrattuna.


Maailman komeimmat huivit näkee kyllä nigerialaisten naisten päässä. Minulla oli kerran ilo nähdä Nigerian Neuvostoliiton suurlähetystön daamit teatterissa, ja he voittivat kepeästi näyttämön ballerinat upeudellaan. Tässä kuvassa pieni aavistus.


Korostan vielä huolestuneena, että tarkoitukseni ei ole esitelmöidä poliittisen epäkorrektiuden merkeissä; kummastelen vain edelleen, miksi samanlainen huivi Englannin Elisabetin päässä on sopiva, mutta Turkin Ermine Erdoganilla merkki uskonnollisesta kiihkomielisyydestä?


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tiedät kyllä, että ero on siinä, että Elisabet voi pitää huivia silloin, kun haluaa ja hattua silloin, kun haluaa ja olla avopäin silloin, kun haluaa. Islamilaisissa maissa ei naisella tätä valinvapautta ole.

*** riitta

jPekka kirjoitti...

Päivän Helsingin sanomissa oli juttu Rosa Liksomin valokuvanäyttelystä, jossa nähdään afgaaniburkaan (joka tosiaankin on vain Afganistanin tienoilla käytetty asu) pukeutuneita naisia suomalaisessa maisemassa: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Rosa+Liksom+toi+burka-asut+Suomen+luontoon/1135235659633

Painetun version mukaan osa malleista koki asun hyvin ahdistavana, osa taas viihtyi siinä oikein hyvin. Liksom itse on Peräpohjolasta, jossa vanhalestadiolaisnaiset ovat myös joutuneet peittämään päänsä - jos eivät omasta tahdostaan, niin ympäristön painostuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Maahanmuuttajilla on nähdäkseni moraalinen velvollisuus ainakin yrittää olla erottumatta valtaväestöstä mitenkään, ja vaikka siitä ei kauhean monta vuosikymmentä ole kun meilläkin huivia käyttivät kaikki naineet naiset, se on joka tapauksessa nykyään kovin harvinainen tapa ja sitä käyttävien oletetaan tekevän niin vain erottuakseen muista.

Vähän sama juttu kuin miten mies joka on kalju ja käyttää nahkatakkia ja maastohousuja ei välttämättä ole skini, mutta osoittaa silti tiettyä huonoa harkintakykyä ja saa syyttää itseään jos kokee paheksuntaa.

Mette kirjoitti...

Burqat ovat asia erikseen. Yritin kuitenkin kummastella, miksi on unohdettu maailmanlaajuinen länsimainen huivien käyttö.

Kaikilla huivinaisilla ei kyse ole pakosta - esimerkiksi Turkissa ymmärtääkseni monen tytön tie yliopistoon on katkennut huiviin, vaikka he itse ovat valinneet sitä pitää. (Tästä muun muassa kirjoittaa Orhan Pamuk kirjassaan "Lumi".)

Olisin voinut kuvittaa juttuani somalituttevillani, mutta yksityisyyssyistä en pannut heidän kuviaan. Nykyään moni somalinainen Suomessa on siirtynyt käyttämään melko peittävää päähinettä, mutta kun he alkuaan tulivat, heillä oli päässään keimailevia shifonkihuiveja (joita minäkin olen saanut lahjaksi). Jos seuraan ilmaantui mies, huivi vedettiin puolihuolimattomasti hiusten peitoksi, kun se muuten lepäsi kaulan ympräillä.

Kummastelen, miten paljon ympäröivän yhteisön ahdasmielisyys on aiheuttanut vastareaktioita? Tulee mieleeni se äskettäinen uutinen Ruotissta, jossa bussiyhtiö joutui maksamaan suuria summia, kun bussinkuljettaja vaati naista paljastamaan kasvonsa (kyse ei siis ollut huivista, vaan niqabista), vaikka bussikortti ei ollut henkilökohtainen eikä vaatinut valokuan tarkistusta.

Olisiko meillä vähn petraamisen varaa?

Timo kirjoitti...

Kiitos hyvästä blogista! Annoin purpose-meemissä sulle tunnustusta, voit jatkaa jos haluat.

condos in hyde park kirjoitti...

Thanks for providing an opportunity to participate and win.