Jaakko ja noidat

SKOTLANNIN JAAKKO VI,
ENGLANNIN JAAKKO I
JA NOIDAT


Maria Stuartin poika koki rankan lapsuuden eikä se aikuisenakaan paremmaksi muuttunut. Hän ei ollut vuottakaan, kun hänen äitinsä murhautti tai ainakin hyväksyi hänen isänsä murhan, meni naimisiin murhaajan kanssa, pakeni Egnlantiin ja joutui vangiksi. Pikku James kruunattiin vuoden vanhana Skotlannin kuningas Jaakko VI:ksi. Isäpuoli Bothwell (siis Marian kolmas aviomies, joka murhasi aviomies numero kahden) pakeni Tanskaan, mutta jäi ykkösvaimonsa Anna Rustungin ja hänen sukulaistensa käsiin. Bothwell vietti viimeiet kymmenen vuotta elämästään kahlittuna kivipylvääseen Dragsholmin linnassa, missä vieläkin näytetään hänen kahleidensa pyöreään pylvääseen uurtamaa vakoa. Miten Shakespeare myöhemmin kirjoittikaan skotlantilaisnäytelmässään "Macbeth":

Kuin karhu paaluun kytkettynä
mun täytyy härnyy kestää.

Pikku kuningas Jaakko joutui Morayn jaarlin huostaan, mutta tämä murhattiin, kun poika oli kolmivuotias. Sen jälkeen holhoojat vaihtelivat Skotlannin rajun politiikan myötä. Onneksi pojalle hankittiin hyviä opettajia. Hänestä tuli tunnettu oppinut, joka muun ohella kirjoitti sonetteja latinaksi.

Englannin kuningas Jaakko I

Englannin kuningas Jaakosta tuli, kun hänen äitinsä mestattiin ja sitten Englannin Elisabeth kuoli. Elisabethia yritettiin murhata koko hänen hallintonsa ajan (monessa juonessa oli Jaakon äiti mukana), ja sittemmin koetettiin murhata Jaakkoa.

Ei minusta ole varsinainen ihme, että hänestä kasvoi pelokas ja vainoharhainen mies, joka kohdisti suuren osan peloistaan taikakeinoihin ja noituuteen - salamurhaajia vastaan hän puolustautui topatuilla vaatteilla (joilla oli huono vaikutus hänen henkilökohtaiseen hygieniaansa), mutta miten puolustautua kaukaa kohdistettua noituutta vastaan?

Noitapiiri, jossa on miehiä ja naisia

Noitia oli jo kauan jahdattu varsinkin Skotlannissa, mutta Jaakon aikaan levisi näkemys, että kukaan ei voi olla noita yksinään; täytyi olla noitapiiri. Lisäksi noitien täytyi tehdä sopimus paholaisen kanssa. Pelkät keskiajalta tunnetut taiat ja loitsut eivät riittäneet (poltettiin harjalintu elävältä ja luettiin latinankielisiä lauseita takaperin, sen sellaista), vaan tarvittiin kokonainen järjestelmä. Jaakko alkoi erityisen kiinnostuneesti tutkia henkilökohtaisesti noitia, osallistua kuulusteluihin ja kidutuksiin ja lukea oikeudenkäyntien asiakirjoja, kun hän meni naimisiin Tanskan Annen kanssa. Ensin myrsky ajoi Annea kuljettaneen laivan takaisin ja väki joutui rantautumaan Norjaan (avioliitto oli jo solmittu välikäden kautta). Kun Jaakko puolestaan lähti Tanskaan, paluumatka nuoren morsiamen kanssa oli myös poikkeuksellisen myrskyinen, ja laivoja menetettiin.

Tanskassa Jaakko oli keskustellut vilkkaasti maan oppineiden kanssa, muun muassa tähtiä tutkivan Tyko Brahen. Tyko ei vain tähyillyt tähtiä, hän laati ennustuksia, oli kiinostunut Paracelsuksen opeista ja hänen alustalaisensa syyttivät häntä noidaksi. Tanskassa jahdattiin noitia ja Skotlannin kuninkaan myrskyongelmiin löydettiin syyllisiksi kaksi noitaa, jotka vannoivat aiheuttaneensa ne. Juttuun oli sotkeutunut Skotlannin politiikkaa - Bothwell oli vielä elossa siinä pylväässään, ja hänellä oli puolue, joka haluttiin mustata noituussyytöksillä.

Joka tapauksessa Jaakko hermostui, varsinkin, kun Berwickissä väitetiin olevan kokonainen noitakultti, joka yritti tappaa Jaakon, ei vain hukuttamalla, vaan pistelemällä neuloja hänen vahakuvaansa. Berwickin noidat hirtettiin (Skotlannissa noidat poltettiin, Englannissa hirtettiin). Kuningas Jaakko krijoitti kirjan aiheesta, Daemonology. (Aina, kun kuningas kiinnostui jostakin aiheesta, hän kirjoitti siitä tutkielman, joten tunnetaan myös hänen kirjoituksensa tupakasta - hän ei arvostanut).

Kuningas kuulustelee Berwickin noitia

Kuninkaan ja noitien suhde oli oudon monimutkainen. Tultuaan Englannin kuninkaaksi hän lievensi tuomioita ja tutkitutti jutut tarkemmin - hänen mukaansa Englanti oli sivistyneempi maa kuin Skotlanti, eikä noituus ollut sellainen vaara kuin hänen sivistymättömämmissä lapsuusmaisemissaan. Hän puuttui henkilökohtaisesti kahteen tapaukseen, joissa syyttäjät olivat lapsia. Ensimmäisessä tapauksessa yhdeksänvuotias syytti 11-vuotiasta sisartaan ja äitiään noituudesta - molemmat hirtettiin. Toisessa jutussa nuori poika syytti vanhoja naisia ja kehitti oireita kuten neulojen oksentaminen. Kuningas käski panna pojan Canterburyn arkkipiispan huostaan ja muutaman viikon kuluttua poika tunnusti keksineensä kaiken. Syytetyt vapautettiin.

Oudoin pikku tapaus sattui Berwickin noitien tapauksessa. Noitien kerrottiin tanssineen kirkkoon häpäisemään sitä palvelustyttö Geillis Duncanen pillillä soittaman tanssisävelmän tahdissa. Kuningas käski tuoda tytön luokseen ja pyysi soittamaan sävelmän hänelle. Aikakauden eräänlainen uutislehti, News from Scotland, raportoi tapauksesta:

Näiden asioiden outouden huomioon ottaen kuningas osallistui tutkimuksiin suurta mielihyvää tuntien.


Kuningas Jaakko I virka-asussaan

Kuningas tuli tunnetuksi Raamatun-käännöksestään (vastapainona noituudelle?). King James Bible on vieläkin englantia puhuvassa maailmassa se oikea raamattu. Kannattaa huomata pieni, mutta kauaskantoinen yksityiskohta. Varhaisemmasa versiossa kuningas Henrik VIII:n ajalta sanottiin: "Thou must not suffer a poisoner to live". Kuningas Jaakko antoi muuttaa yhden sanan:

"Thou must not suffer a witch to live."

10 kommenttia:

kariav kirjoitti...

Mikähän siinä on, kun vieraitten maitten kuninkaat ovat Yrjöjä, Kaarleja, Kustaita tai Jaakkoja, mutta kuningattaret ovat jääneet Elisabetheiksi, Maryiksi ja Silvioiksi. Vaadin tasa-arvon nimissä asiaan muutosta.

"Yhdistyneiden Kuningaskuntain HKK kuningatar Liisa Kakkonen, puolisonsa Edinburghin herttua Vilpun ja Walesin prinssi Kaarlon kanssa tapasivat Ruotsin kuningatar Sylvin tämän valtiovierailulla kuningatar Marjan aikaisessa juhlahuoneistossa."

Anonyymi kirjoitti...

No näinhän se on. Kauan sitten ihmisten nimiä tosiaan yritettiin suomalaistaa, siinä missä maidenkin nimiä. Nykyään voi kyllä kirjoittaa Kaarle XVI Kustaa, mutta kaikki muut suomennokset kuulostavat vitsin väännöltä. Poikkeus: Kuningatar Elisabet on suomennettu. Englanniksi hän on Elisabeth.
Outo juttu on mielestäni Ranskan Louis-kuninkaat. Heitä kutsutaan Suomessa saksankielisillä nimiväännöksillä!

Ironmistress kirjoitti...

Vitsihän on siinä, että kreikan sana "farmakeia" voi tarkoittaa sekä noitaa että myrkynsekoittajatarta. Käännöksen pohjana on kreikankielinen Septuaginta, joka puolestaan on käännetty hepreasta.

2 Moos 22:18 on 1992 Raamatussa käännetty "Noitanaisen älä salli elää".

Hepreaksi kappale menee: כָּל־שֹׁכֵ֥ב עִם־בְּהֵמָ֖ה מֹ֥ות יוּמָֽת׃ eli suunnilleen "Pimeyden taitoja harjoittavan naisen on kuoltava"

Ironmistress kirjoitti...

...siis kreikaksi (Septuaginta) tuo surullisenkuuluisa jae menee 22:17 φαρμακους ου περιποιησετε (farmakous ou peripoiesete)

Mette kirjoitti...

Tuo nimien suomentaminen (tai oikeastaan saksantaminen) on hyvin hankala juttu, jota pohdin usein, kun kirjoitan historiasta. Useissa suomenkeilsiissä krijoissa kätyetään "virallisia" nimiä (ja minulle on opetettu koulussa juuri ne versiot). Toisaalta Internet-maailma on englanninkielinen. Niinpä hypin versiosta toiseen sen mukaan, mikä mukavammalta tuntuu, ja aina tuntuu vähän väärältä.

Pulma koskee muitakin kuin Eurooppalaisten kuninkaiden nimiä. Onko pyramidinrakennuttajafaarao Kheops vai Khufu? Onko Espanjan kuningas Filip vai Philip?

Ironmistress kirjoitti...

Pyramidinrakentajafaarao on Khufu. Kheops (Χέωψ) on muinaiskreikan translitteraatio (konsonantit ovat lähes samat, ainoa ero on tuo jälkimmäinen p, joka koptissa luetaan ph tai f, kun taas muinaiskreikan Attikan murteessa luettiin ps. Vokaaliyhdistelmä "eo" puolestaan ääntyi lähes samoin kuin koptin "u".

Espanjan kuningas on Felipe. (No hay segundo Felipe el Segundo), mutta koska Vilppu kuulostaisi suomalaisittain vähän mauttomalta, niin olkoon Filip.

Kreikan Φ ääntyi muinaiskreikassa voimakkaasti aspiroituna p:nä - siksi se latinoitiin ph:ksi. Kyseessä on sama äänne kuin muinaisheprean dagesh-pisteellinen pe. Sekä nykykreikassa että nykyhepreassa tuo kirjain ääntyy f:nä.

Siksi Makedonian kuningas oli 300-luvulla eKr Philippos, mutta jo 100-luvulla jKr Filippos. Nimi muuten tarkoittaa "heppahöperöä".

Mette kirjoitti...

Ad Ruukinmatruuna:

Kiitos näistä tiedoista. Ihmettelen, miten moni nainen on kuollut, koska "King James Bible" päätyi noitaan eikä myrkyttäjään? Ymmärtääkseni sekä Kreikassa että Roomassa toimenkuva oli melkoisesti yksi yhteen.

Olen samaa mieltä Felipestä, mutta yksikään hyllyssäni oleva kirja tai netistä etsimäni sopiva linkki ei käytä tätä muotoa (paitsi esapnajankieliset, ja siitä kielestä ei valitettavasti ole minulle hyötyä).

Kiinalaisten nimien suhteen kirjoitusasua on vaihdettu kesken kaiken. Vanhempien kirjojen Peking on nykyään Beijing ihmisten nimistä puhumattakaan.

Kun riitelen Suomi24-palstalla pyramideista, pyrin pistämään Khufun jälkeen sulkuihin Kheopsin antaakseni palstan vedenpaisumusteoreetikoille edes jotakin, mihin tukeutua (vaikka epäilen, että sitten he luulevat minun kirjoittavan optikkoliikkeestä).

Erityisen tuskastuttavaa on löytää sopivia linkkejä venäläisiin nimiin. Englannin kieli (amerikka?) käyttää todella pirullista translitterointia. Minulta kesti aikaa tajuta, että Enterprisen miehistön arvokas jäsen Chekov on itse asiassa Tsehov. Venäläiset kirjailijat, säveltäjät ja varsinkin kenraalit on etsittävä arvaamalla.

Anonyymi kirjoitti...

Elisabet on engl. Elizabeth,
ei Elisabeth.

IronMistress kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Julia Thurén kirjoitti...

Hurjaa, että lapset ovat voineet syyttää vanhempiaan noituudesta. Mahtaneeko lapsen toisella vanhemmalla ollut osuutta asiaan.. Onkohan tällaisia noitien teloituksia koskaan pyydetty anteeksi missään julkisesti, vai ovatko ne jääneet historiaan? Ylipäänsä pohdin, kuinka pitkän ajan takaa vielä esimerkiksi valtion päämiehet pyytelevät anteeksi maansa tekosia tai onkohan tässä mitään aikarajaa? Tyyliin, 1900-luvun rikkomukset. Mikä mahtaa olla ennätysaika rikkomusken ja anteeksipyytämisen välillä?