KAIKEN KALLELLA KYPÄRIN
Nykyään tavallisin kypärä on sekä miesten että naisen käytössä - pyöräilykypärä. Myös työpaikoilla kypärä kuuluu miesten ja naisten päähän yhtä hyvin. Suurimman osan historiaa kypärät ovat olleet pelkästään miehisiä vaatekappaleita. Ainakin minulla on kypärää ajatellessani mielikuva ritareista ratsastamassa töyhdöt liehuen. Itse asiassa töyhdöt ovat kuitenkin olleet tarpeen sanelemia kapineita ja itse kypärää on käytetty täsmälleen samaan kuin nykyäänkin - pään suojaamiseen vammoilta.
Vasemmalla esitetään roomalaisia sotilaita. Kypärät ovat varsin asiallisia ja suojaavia. Vasemmanpuolisella sotilaalla on eläimen turkis kypärän suojana. Se oli yleinen tapa roomalaisilla. Nahka oli useimmiten suden - sen oletettiin peloittavan vihollista, mutta susi oli myös Rooman vaakunaeläin, jos niin voi sanoa, niin että nahalla oli ilmeisesti myös uskonnollinen tarkoitus.
Oikealla on centurion kypärä. Harja ei ole koriste - sen on tarkoitus tehdä joukon johtajasta helpommin erottuva ja myös pitempi. Roomalaissa legioonissa centuriot johtivat joukkojaan jalkaisin, joten heidän täytyi näkyä.
Maasta se pienikin ponnistaa harjakypärässä.
Keskiaikaan tultaessa miestä panssaroitiin yhä enemmän. Yllättävästi sama periaate oli sekä idässä että lännessä.
Vasemmalla on Euroopan haarniskoinnin tyylikäs lopputulos, oikealla huomattavasti koristeellisempi samurai. Samurain haarniskasta näkyy, että hän ei liikkunut ratsain, joten panssari ei saanut estää kävelyä. Toisaala samurai halusi peloittaa pelkällä ulkonäölläänkin, siitä hurjan näköiset ulokkeet. Itse asiassa kuvan eurooppalaista haarniskaa ei käytetty taistelussa, vaan turnajaisissa. Tuossa peltipurkissa hevosen selästä pudonnut soturi olisi ollut täysin avuton, ja pienikin vartalonmuodon muutos olisi tehnyt koko kalliista suojauksesta hyödyttömän. Lontoon Towerissa on mahdollista nähdä, miten Henrik VIII:n vyötärö levisi - siellä on sarja hänen haarniskoitaan.
Tosin myös taisteluhaarniskat pyrkivät suojaamaan ratsastajaa mahdollisimman hyvin, vaikka eivät aivan yhtä elegantisti. Silmänraoista oli vaikea nähdä ja haarniska uuvutti sekä kantajan että hevosen. Niinpä jalkaväki lopulta voitti ja sen mukana palattiin pelkän pään suojaukseen.
Mongolit käyttivät suippokärkistä kypärää - vasemmalla hyvin kallis ja koristeellinen näyte. Venäjän tsaarien ensimmäinen kruunu on ilmeisesti peräisin mongolikypärästä (oikealla), ja kruunun tavoin mongolitkin pitivät kypärän alla turkislakkia. En tiedä, mutta arvuuttelen, että Neuvostoliiton sotilaiden kuuluisat piippalakit olivat saman perinteen jatkuvuutta.
Viikingit eivät muuten koskaan käyttäneet sarvikypärää - Harald Hirmuinen on tarua. Viikingit eivät olisi ikinä panneet päähänsä mitään, mistä vastustaja voi saada otteen ja taittaa niskat.
Bayeuxin seinävaatteen esittämät normanni- ja saksilaissoturit ovat suojautuneet samantyyppisillä kypärillä ja rengaspanssareilla kuin muutkin pohjanmiehet - normannit, viikingit ja varjagit.
Maailmansodat toivat kentille niin paljon miehiä, että varusteiden oli oltava standardivalmisteisia ja halpoja. Oikealla on brittisotilaiden kuuluisa parturinvati - luultavasti maailman oudoin ja vähiten suojaavin kypärä. Vasemmalla lyövät kättä esnimmäisen ja toisen maailmansodan varusteissa olevat sotilaat. Vaatetus on käynyt mukavammaksi ja kypärä suojaavammaksi sotien välillä.
Suomalaiset käyttivät sodissa saksalaismallista kypärää.
Nykypäivän sotilaiden kypärät on suojattu naamiointikankaalla ja muotoiltu paremmin, mutta malliltaan ne edustavat samaa käyttäjämukavuutta kuin roomalaismallisetkin - vain leukasuojat ovat muuttuneet. Onhan nykyään uusia materiaalejakin, ja harvemmin sohitaan lähietäisyydeltä terävillä esineillä kasvoihin.
Vaikka olenkin todistelemassa, että kypärä on käyttö- eikä näyttökapistus, sillä voi myös osoittaa arvoa ja asemaa.
Vasemmalla on siirtomaaherrojen kuuluisa hellekypärä. Sen tarkoitus oli pikemminkin osoittaa, että tässä menee valkoisen rodun edustaja, kuin suojata auringolta. Tiedämme hyvin, että jälkimmäiseen tarkoitukseen riittää huivi tai olkihattu. Hellekypärät tehtiin korkista ja Kiplingillä on herkullisia tarinoita siitä, miten hellekypärä voi pettää kantajansa muuttumalla sateessa velliksi. Elisabeth Huxley kertoo lapsuudenkuvauksessaan "Liekkipuiden varjossa" Afrikan valkoisista, jotka pitivät hellekypärää sisälläkin - jopa kylvyssä istuessaan. Arvoaseman osoittaminen voi olla hyvin epämukavaa.
Oikealla on Jenson Buttonin F1-kypärä. Kilpa-ajajien kypärä on välttämätön suoja, mutta sillä näytetään myös kuljettajan henkilöllisyys ja monia muita asioita, kuten talli, kansalaisuus ja arvo radalla. Eli itse asiassa samat asiat kuin keskiajalla turnajaisissa. Monet asiat pysyvät muuttumatta satojakin vuosia.
Nykyään tavallisin kypärä on sekä miesten että naisen käytössä - pyöräilykypärä. Myös työpaikoilla kypärä kuuluu miesten ja naisten päähän yhtä hyvin. Suurimman osan historiaa kypärät ovat olleet pelkästään miehisiä vaatekappaleita. Ainakin minulla on kypärää ajatellessani mielikuva ritareista ratsastamassa töyhdöt liehuen. Itse asiassa töyhdöt ovat kuitenkin olleet tarpeen sanelemia kapineita ja itse kypärää on käytetty täsmälleen samaan kuin nykyäänkin - pään suojaamiseen vammoilta.
Vasemmalla esitetään roomalaisia sotilaita. Kypärät ovat varsin asiallisia ja suojaavia. Vasemmanpuolisella sotilaalla on eläimen turkis kypärän suojana. Se oli yleinen tapa roomalaisilla. Nahka oli useimmiten suden - sen oletettiin peloittavan vihollista, mutta susi oli myös Rooman vaakunaeläin, jos niin voi sanoa, niin että nahalla oli ilmeisesti myös uskonnollinen tarkoitus.Oikealla on centurion kypärä. Harja ei ole koriste - sen on tarkoitus tehdä joukon johtajasta helpommin erottuva ja myös pitempi. Roomalaissa legioonissa centuriot johtivat joukkojaan jalkaisin, joten heidän täytyi näkyä.
Maasta se pienikin ponnistaa harjakypärässä.Keskiaikaan tultaessa miestä panssaroitiin yhä enemmän. Yllättävästi sama periaate oli sekä idässä että lännessä.
Vasemmalla on Euroopan haarniskoinnin tyylikäs lopputulos, oikealla huomattavasti koristeellisempi samurai. Samurain haarniskasta näkyy, että hän ei liikkunut ratsain, joten panssari ei saanut estää kävelyä. Toisaala samurai halusi peloittaa pelkällä ulkonäölläänkin, siitä hurjan näköiset ulokkeet. Itse asiassa kuvan eurooppalaista haarniskaa ei käytetty taistelussa, vaan turnajaisissa. Tuossa peltipurkissa hevosen selästä pudonnut soturi olisi ollut täysin avuton, ja pienikin vartalonmuodon muutos olisi tehnyt koko kalliista suojauksesta hyödyttömän. Lontoon Towerissa on mahdollista nähdä, miten Henrik VIII:n vyötärö levisi - siellä on sarja hänen haarniskoitaan.Tosin myös taisteluhaarniskat pyrkivät suojaamaan ratsastajaa mahdollisimman hyvin, vaikka eivät aivan yhtä elegantisti. Silmänraoista oli vaikea nähdä ja haarniska uuvutti sekä kantajan että hevosen. Niinpä jalkaväki lopulta voitti ja sen mukana palattiin pelkän pään suojaukseen.
Mongolit käyttivät suippokärkistä kypärää - vasemmalla hyvin kallis ja koristeellinen näyte. Venäjän tsaarien ensimmäinen kruunu on ilmeisesti peräisin mongolikypärästä (oikealla), ja kruunun tavoin mongolitkin pitivät kypärän alla turkislakkia. En tiedä, mutta arvuuttelen, että Neuvostoliiton sotilaiden kuuluisat piippalakit olivat saman perinteen jatkuvuutta.Viikingit eivät muuten koskaan käyttäneet sarvikypärää - Harald Hirmuinen on tarua. Viikingit eivät olisi ikinä panneet päähänsä mitään, mistä vastustaja voi saada otteen ja taittaa niskat.
Bayeuxin seinävaatteen esittämät normanni- ja saksilaissoturit ovat suojautuneet samantyyppisillä kypärillä ja rengaspanssareilla kuin muutkin pohjanmiehet - normannit, viikingit ja varjagit.
Maailmansodat toivat kentille niin paljon miehiä, että varusteiden oli oltava standardivalmisteisia ja halpoja. Oikealla on brittisotilaiden kuuluisa parturinvati - luultavasti maailman oudoin ja vähiten suojaavin kypärä. Vasemmalla lyövät kättä esnimmäisen ja toisen maailmansodan varusteissa olevat sotilaat. Vaatetus on käynyt mukavammaksi ja kypärä suojaavammaksi sotien välillä.
Suomalaiset käyttivät sodissa saksalaismallista kypärää.Nykypäivän sotilaiden kypärät on suojattu naamiointikankaalla ja muotoiltu paremmin, mutta malliltaan ne edustavat samaa käyttäjämukavuutta kuin roomalaismallisetkin - vain leukasuojat ovat muuttuneet. Onhan nykyään uusia materiaalejakin, ja harvemmin sohitaan lähietäisyydeltä terävillä esineillä kasvoihin.
Vaikka olenkin todistelemassa, että kypärä on käyttö- eikä näyttökapistus, sillä voi myös osoittaa arvoa ja asemaa.
Vasemmalla on siirtomaaherrojen kuuluisa hellekypärä. Sen tarkoitus oli pikemminkin osoittaa, että tässä menee valkoisen rodun edustaja, kuin suojata auringolta. Tiedämme hyvin, että jälkimmäiseen tarkoitukseen riittää huivi tai olkihattu. Hellekypärät tehtiin korkista ja Kiplingillä on herkullisia tarinoita siitä, miten hellekypärä voi pettää kantajansa muuttumalla sateessa velliksi. Elisabeth Huxley kertoo lapsuudenkuvauksessaan "Liekkipuiden varjossa" Afrikan valkoisista, jotka pitivät hellekypärää sisälläkin - jopa kylvyssä istuessaan. Arvoaseman osoittaminen voi olla hyvin epämukavaa.Oikealla on Jenson Buttonin F1-kypärä. Kilpa-ajajien kypärä on välttämätön suoja, mutta sillä näytetään myös kuljettajan henkilöllisyys ja monia muita asioita, kuten talli, kansalaisuus ja arvo radalla. Eli itse asiassa samat asiat kuin keskiajalla turnajaisissa. Monet asiat pysyvät muuttumatta satojakin vuosia.
.jpg)