Viikolla 31- Finncon / Animecon

FINNCON / ANIMECON TAMPEREELLA 26-27/7-08

Kuvia kyseisestä kulttuuritapahtumasta löytyy varmaan Internetistä, mutta yleisen tunnelman valottamiseksi panen joitakin omia. Säät suosivat, ilmoja piisasi ja Tamperelaisilta kauppiailta loppuivat niin ruoka kuin juomakin. Tosin vain alkoholiton juoma, koska läsnäolijat olivat aivan järkyttävän nuoria (tällaisen dinosauruksen silmissä).

Terveisiä kaikille muille dinosauruksille, niin niille, jotka tapasin että niille, joita en tavannut (Johanna, heh! - käännät yhtä hyvin kuin mutsisi! Olisin kehunut, jos olisin osunut vastakkain).

Yleisimmin nähty kyltti oli "Hug me" tai "Free hugs". Olisi pitänyt ottaa mukaan iso kassillinen tikkunekkuja ja jaella ympäri. Eräs halattava tosin meni äärimmäisyyksiin ja piti esillä kylttiä "Halaa minua, saat keksin".











Viikolla 30 - Nepal II

NEPALIN ENSIKONTAKTI EUROOPPAAN - JUNG BAHADUR RANA

Nepalin monimutkainen ja jotakuinkin verinen historia oli pääosin pysynyt Himalajan puitteissa, kunnes 1846 Jung Bahadur Kunwar melkoisen verilöylyn jälkeen (41 kuollutta) tuli valtaan nostetun hullun kuninkaan mukhtiyariksi (lähinnä kai visiiri) ja muutti sukunimensä Ranaksi. Vuonna 1850 Jung Bahadur Ranan valta oli jo niin vakaa, että hän päätti lähteä Euroopan-vierailulle. Se oli mullistava päätös.

Jung Bahadur Rana - huomatkaa kruunu; se on samanlainen, mutta ei sama kuin Shah-suvun kruunu, joka näkyy viime viikon blogissa kuningas Gyanendralla

Ranan matka kulki ensin brittiläisen Intian kautta. Rana käytti täällä arvonimeä "pääministeri". Se kuulosti ymmärrettävämmältä kuin mukhtiyar. Han metsästeli tiikereitä ja vangittuja norsuja ja kiinnitti hämmästyneen huomionsa brittiläisten upseerien tapaan kohotella maljoja illallisilla.

Höyrylaiva SS Haddington sai kunnian viedä pääministeri ja hänen 25 hengen seurueensa Suezille, jossa vaihdettiin laivaa. Matkaseurueeseen kuului muitakin kuin ihmisiä - mukaan oli otettu vuohia, lampaita, hevosia ja lehmiä, jotka Rana englantilaisten hämmästykseksi lypsi itse.

Toukokuussa 1850 seurue nousi maihin Southamptonissa, jossa sanomalehdet kiinnittivät Ranaan suurta huomiota. Hänen arvonimekseen esiteltiin "Hänen Ylhäisyytensä Kenraali Jang Bahadoor Koorman Ranagee, Nepaulin kuningaskunnan Pääministeri ja Ylipäällikkö" - molemmilla osapuolilla oli hiukan vaikeuksia toisen osapuolen oikeinkirjoituksessa. Englanti oli nepalilaisilla Belaayat. Lontoon Richmont Terrace, jonne seurue majoittui, oli nepalilaisille "Rijavant Kajir".

Vierailun molammat osapuolet häikäistyivät. Nepalilaiset tutkivat uupumatta länsimaiden tekniikkaa vesijohdoista hiilikaivoksiin. Englantilaiset ihailivat nepalilaisten loputonta puku- ja jalokiviloistoa. Nepalilaisia hämmästytti länsimainen tapa tehdä kaikki kellon mukaan - tämä filosofinen ero itä- ja länsimaisen elämäntavan välillä on perustavanlaatuinen; se on kummastuksen aihe vieläkin.

Kuningatar Viktoria kohtasi Ranan useita kertoja, kerran illanvietossa, jossa Viktoria erityisesti kysyi Ranalta, häiritsikö häntä tanssiminen. Oletettavasti häiritsi; nepalilainen päiväkirjan pitäjä raportoi:

Jotkut virkamiehet ja heidän vaimonsa tanssivat, toiset kuljeksivat ympäriinsä ja muut istuskelivat. He eivät kiinnittäneet mitään huomiota säätyyn ja ohittivat täysin arvojärjestyksen. Sellaista viihdettä siellä oli.


Kun Viktoria tanssi nepalilaisten nähden, hän ei ollut se murheellinen leski, joka parhaiten muistetaan, vaan kukoistava nainen

Lontoosta matka jatkui Pariisiin, joka häikäisi nepalilaiset täysin. Pariisilaisia taas kummastutti, että Rana oli kovin pidättyväinen naisten suhteen ja lypsi edelleen lehmänsä omin käsin. Lisäksi nepalilaiset tappoivat vuohia hotellihuoneessa. Pariisissa ei tiedetty, että Ranalla oli kyllä silmää naisille - hän hankki Nepalissa kolmenkymmenen vaimon haaremin.

Matka teki syvän vaikutuksen nepalilaisiin ja muutti Nepalia. Maahan tuotiin länsimaisia keksintöjä, rakennettiin länsimaisia palatseja ja kannettiin vuoristopolkuja pitkin länsimaiden ylellisyyksiä. Michael Luhan kirjoittaa "Hinduism Today" -lehdessä:

In the rural fields of the Kathmandu Valley, the Ranas walled off vast estates, and built colossal caricatures of the neoclassical palaces of Europe. They built the Red Palace, the White Palace, the Lion Palace, and many others. Armies of porters heaved furnishings up the mountain trails: crystal chandeliers, mirrors, window glass, marble tables and tiles, brocade chairs, iron lamp posts, wrought-iron ornaments and more. The most magnificent palace was Singha Durbar, the Lion Palace, built in 1904 for Maharaja Chandra Shurnsher Rana, sited on grounds half the size of the old walled city of Kathmandu and sumptuously fitted with imported European exotica.

Haittapuoliin voitaneen lukea, että Ranan ajoista asti nepalilaisia lähetettiin palkkasotilainen kaikkiin Britannian sotiin - kuuluisat gurkhat.

Ratsastajapatsas Jung Bahadur Ranasta länsimaisessa univormussa, joskin Ranojen kruunu päässään

Viikolla 29 - Nepal



NEPALIN KUNINKAALLINEN JOUKKOMURHA

Viime kuussa maailman viimeisen hindukuningaskunnan viimeinen kuningas Gyanendra pakkasi tavaransa ja jätti kuninkaallisen palatsin. Näin päättyi ikuisiksi ajoiksi selvittämättä jäänyt tapahtumasarja, joka alkoi vuoden 2001 kesäkuun 1. päivänä Nepalin kuninkaallisessa palatsissa.

Nepalin kuningaskunnan historia ei ole ollut mitään Shangri-Lan elämää eikä vuoden 2001 joukkomurha ollut edes ensimmäinen laatuaan - ainakin kerran aikaisemmin Nepalin hovissa keskusteltiin vallanjaosta, kukaan ei tiedä, mitä tapahtui, ja paikalle jäi 41 ruumista. Se tapahtui vuonna 1841.

Kesäkuun 1. päivänä vuonna 2001 kuninkaallinen perhe kerääntyi illalliselle (paitsi kuninkaan veli Gyanendra). Myöhempien selostusten mukaan kruununprinssi Dipendran ja kuningas Birendran välillä oli ollut kiistaa kruununprinssin avioliitosta. Maa oli ollut mullistusten kourissa jo pitkään, koska kansa vaati demokratiaa. Maolaiset olivat jo perustaneet puolueensa, vaikka Nepalin puolueiden viidakossa oli vaikea erottaa, kuka oli kuka. Birendra oli kuitenkin yleisesti ottaen suosittu kuningas; kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Kruununprinssi Dipendraa pidettiin myös melko mukavana kaverina (vaikka joukkomurhan jälkeen alettiin kertoa, miten hän sai raivokohtauksia, tapasi kulkea aseen kanssa ja ampua kaikkea, mikä liikkui). Toisaalta kukaan ei pitänyt Gyanendrasta eikä hänen pojastaan, prissi Parasista, joka tapasi mellastaa kaupungilla, ammuskella kaikkea, mikä liikui, ja oli vastikään ajanut suositun laulajan kuoliaaksi.

Surmayönä tiedot levisivät perin yllättäen; palatsissa on tapahtunut jotakin. Kuningas oli kuollut. Koko kuninkaallinen perhe oli kuollut. Kruununprinssi oli koomassa. Kruununprinssi oli murhaaja. Siten katkesivat kaikki yhteydet. Seuraavaksi sammuivat sähköt.

Kuninkaallisen perheen polttohautaus

Nepal ei ole aivan niin keskiaikainen kuin turistit haluaisivat uskoa. Siitä huolimatta murhien jälkeen toimittiin kuin elettäisiin vielä varhaista keskiaikaa. Mitään ruumiinavausta ei tehty. Murhapaikkaa ei tutkittu. Sormenjälkiä ei otettu. Kaduilla nuoret miehet alkoivat ajaa päätään paljaaksi surun merkiksi. Ensimmäinen virallinen tiedotus koski kuolleiden kymmenen kuninkaallisen perheen jäsenen polttohautausseremonioita.

Kuningas Birendran ruumista tuodaan poltettavaksi

Kuningattaren kasvoille oli pantu posliininaamio. Hänen vammansa olivat ilmeisesti olleet liian shokeeraavat katsottavaksi. Juhlallinen katto-seremonia pidettiin sielujen vapauttamiseksi. Seremoniaa ei ollut pidetty niin pitkään aikaan, että kukaan ei oikeastaan tiennyt, mistä oli kyse. Seremoniaan kuului elefantti, hindupappi ja ateria, jossa huhun mukaan oli ainesosana edesmenneen tuhkaa tai jopa osa hänen ruumiistaan. Koomassa oleva kruununprinssi (jota pidettiin ampujana) julistettiin kuninkaaksi. Kolme päivää myöhemmin hän kuoli ja hänetkin poltettiin ja pidettiin uusi katto-seremonia uuden papin ja uuden elefantin kanssa. Hermostuneelle kansalle vakuutettiin tässä vaiheessa, että seremoniassa ei oikeasti syöty kuolleen hallitsijan lihaa tai tuhkaa.

Kolmipäiväisen kuningas Dipendran ruumis viedään poltettavaksi

Jossakin vaiheessa Gyanendra, joka oli julistettu kuninkaaksi, ilmoitti kuolemantapausten olleen onnettomuus. Syynä oli "automaattiaseen äkillinen räjähdys". Siten hän julisti nimittäneensä kolmihenkisen komitean tutkimaan verilöylyä ja antaneensa kolme päivää aikaa.

Yksi komitean jäsen vetäytyi heti virasta jättäen jäljelle kaksi tutkijaa; parlamentin puhemiehen ja korkeimman oikeuden puheenjohtajan. Tässä vaiheessa nepalilaisille esitettiin televisiossa ensimmäinen selostus tapahtuneesta. Sen antoi Rajiv Shahi, joka oli naimisissa kuningas Birendran veljentyttären kanssa ja oli läsnä kohtalokkaana iltana. Hänen selostuksensa mukaan kruununprinssi Dipendra tuli sisään hyvin juopuneena varustettuna automaattiaseella ja ampui kaikkiaan kymmenen kuninkaallisen perheen jäsentä (ja haavoitti seitsemää muuta). Sitten prinssi lähti ja oletettavasti ampui itsensä. Silminnäkijäkertomukset, joita jälkikäteen koottiin, olivat jossakin määrin sekavia, muta periaatteessa vahvistivat kertomuksen, ja kahden miehen tutkijakomitea löi jutun lukkoon. Niiden mukaan prinssi oli tullut armeijan univormussa (tai maastopuvussa), käytti kahta automaattiasetta perheensä surmaamiseen ja sitten puutarhassa ampui itsensä.

Kathmandussa kootut tiedot hämmensivät juttua jossakin määrin. Niiden mukaan prinssi oli ollut perhetilaisuudessa huomattavan juovuksissa kahdeksan aikaan illalla. Joukko sukulaisia, muun muassa Rajiv Shahi ja prinssi Paras, saattoivat hänet huoneeseensa. Heidän poistuttuaan prinssi oli soittanut adjutantilleen ja pyytänyt "erikoissavukkeitaan". Näistä keskusteltiin Kathmandussa vilkkaasti, mutta myöhemmistä selonteoista ne katosivat täysin. Niiden otaksuttiin koostuvan hashiksesta ja jostakin mustasta jauheesta, jonka koostumusta kukaan ei kyennyt selvittämään. Myöskään ei kyetty selvittämään, oliko kruununprinssi saanut ne vai ei; ne oli ojennettu prinssi Parasille. Joka tapauksessa kruununprinssin sotilaspalvelija ja sairaanhoitaja olivat menneet katsastamaan prinssin kunnon. Tämä oli soittanut mielitietylleen kahdesti, kello 20.12 ja kello 20.39. Soittojen välillä hän oli palvelijoiden lausunnon mukaan maannut vatsallaan lattialla ja yrittänyt turhaan riisua paitaansa. Kun häntä oli autettu, hän oli mennyt vessaan ja oksentanut.

Yhdeksän aikaan kruununprinssi oli todistajien mukaan ilmestynyt ruokasaliin, ampunut ensin kattoon ja sitten isäänsä. Sen jälkeen hänen kerrotaan kulkeneen kaksi-kolme kertaa ulos ja sisään huoneesta ja surmanneen kymmenen perheenjäsentä. Hänellä oli eri lausuntojen mukaan kaksi automaattikivääriä ja yksi tai kaksi käsiasetta. Prinssi Parasin väitetään vetäneen sohvan nuorempien suvun jäsenten suojaksi; Parasin alkuperäisen tarinan mukaan kruununprinssi oli katsonut heitä suoraan (huone oli L-kirjaimen muotoinen), mutta prinssi Paras oli pyytänyt säästämään heidät, kruununprinssi oli katsonut heitä ja mennyt puutarhaan.

Joku todistaja oli nähnyt punaiseen sariin pukeutuneen hahmon juoksevan prinssin perään; hänen oletettiin olevan kuningataräiti. Hänen ruumiinsa löydettiin myöhemmin kruununprinssin huoneiston portaikosta, prinssi Nirajani (kuninkaan nuorin veli) ja prinssi Dipendra puutarhasta. Prinssi Dipendraa oli ammuttu vasempaan ohimoon, vaikka hän oli oikeakätinen. Yksi aseista löydettiin biljardihuoneesta (ei selitystä), ja yksi käytetyistä aseista oli kirjattu prinssi Nirajanille (ei selitystä).

Kuninkaallisen perheen henkiin jääneitä jäseniä ei kuulusteltu "heidän tunteidensa säästämiseksi". Yksikään henkivartija, adjutantti tai palvelija ei ollut paikalla ratkaisevina hetkinä. Sormenjälkiä ei haettu tai löydetty. Ruumiit poltettiin heti. Nada.

Kuten englanninkielinen todistus sanoo keittiöpojan lausunnossaan sanoneen:

Bacchuram KC, Kitchen boy: “I had gone inside (the room) with cold drinks about two minutes before the incident. After I had come about 10 metres north from the door of the room, the Crown Prince came in army dress. He had a gun in front. I thought he may be going out somewhere. The firing started the moment (he entered) the room, then I became scared, my heart began pounding, I ran away. …I had seen (guns) in two of his hands, one was big, another small…He was in a scary position…. Seeing him with weapons, I was scared, my heart skipped a beat (mutu chaskiyo), still I stood by and watched where he was heading. But after he went in and I heard the loud noise, there was no point for me to stay there.


Gyanendra kruunattiin Nepalin kuninkaaksi 4. kesäkuuta 2001.



Maolaiset syyttivät murhista Intian sekaantumista. Nepalilaisilla oli voimakas taipumus syyttää Gyanendraa. Varmuutta ei ole saatu, vaikka ainakin yksi toimittaja on tiukasti sitä mieltä, että koko juttu on Intian ja maolaisten solmima salaliitto. Salaiittoteorioitsijoilla on tukenaan myös lääkärin lausunto heinäkuulta 2001, jonka mukaan prinssi Dipendran veressä ei ollut merkkiäkään alkoholista.

Kuningas Gyanendra osoittautui juuri niin epäsuosituksi kuninkaana kuin hän oli ollut kuninkaan sukulaisena. Maolaiset kiihdyttivät taisteluaan, kuningas teki sotilasvallankaappauksen, tuhansittain ihmisiä kuoli. Lopulta, tänä vuonna, kuningas luopui vallasta, tyhjensi palatsin ja siirtyi elämään liikeyrityksillään (hotelli, teeviljelmä ja savuketehdas). Maa julistettiin tasavallaksi. Viimeisimmän tiedon mukaan uusi tasavalta ei saanut presidenttiä, koska yksikään ehdokas ei saanut riittävää äänimäärää. Perustuslakia säätävän kokouksen 600 edustajasta 12 boikotoi tilaisuutta. Demokratian tie on pitkä ja kivinen.

Kuningas Gyanendra loistokkaimmillaan

Viikolla 28 - Valide Sultan




VALIDE SULTAN

Haaremeista puhutaessa mieleen nousee kuvia lemmekkäistä naisista, joiden keskellä mies vaeltaa valiten sen, johon hänen nautiskeleva silmänsä kulloinkin osuu. Taiteilijat ovat maalanneet haaremien odaliskeja tekosyynä alastomien kaunotarten kuvaamiselle.

Haaremin odaliski Delacroixin kuvaamana

Kuva on oikea sikäli, että haaremit olivat usein täynnä kauniita naisia. Kuva haaremin valtiaasta hiukan muuttuu, kun muistamme, että haaremissa hallitsi ja vallitsi yleensä hallitsijan äiti. Sulttaanit, mogulit ja Kiinan keisarit eivät tulleet haaremiin niinkään lemmiskelemään kuin tullakseen äitinsä hemmottelemiksi - ja heidän johtamikseen.

Valide sultan tarkoittaa sulttaanin äitiä ja oli Turkin ottomaanisulttaanien äidin arvonimi. Vaikuttava rivi usein vaikutusvaltaisia naisia johti Turkkia - joskin seinien ja verhojen sisältä. Haaremin politiikka oli myös yhtä kovaa ja hiottua - ja usein verisempää - kuin mikään Kremlin tai Washingtonin miesten harrastama. Jos Bosboriin heitettiin säkkiin sidottuja naisia, kuten kauhutarinat kertovat, heidät todennäköisesti heitätti sinne haaremin nainen.

Toinen Delacroixin haaremikuvitelma


ROXELANA - HÜRREM VALIDE SULTAN

Suleiman Suuren lempivaimo oli ukrainalaissyntyinen nainen, joka yleensä tunnetaan nimellä Roxelana (1510 - 1558). Nimi tarkoittaa "ukrainalainen". Turkissa häntä kutsuttiin nimellä Hürrem, "nauravainen". Hänen alkuperäisen nimensä arvellaan olleen Anastasia tai Aleksandra Lisowska, papin tytär, joka päätyi sulttaanin haaremiin Krimin tataarien ryöstöretken jälkeen.

Suleiman kiinnitti Roxelanaan huomiota, kun toinen jalkavaimo pahoinpiteli hänet.Sulttaani antoi karkoittaa pahoinpitelijän ja hänen poikansa, silloisen kruununperijän (ja antoi myöhemmin kuristaa pojan). Roxalana sai sulttaanille viisi lasta, joista yksi, Selim, nousi valtaan isänsä jälkeen. Suleiman myös vapautti Roxalanan ja otti tämän lailliseksi vaimokseen - ainoa tunnettu tapaus, jolloin sulttaani on ottanut näin ratkaisevan askeleen. Roxalana vaikutti sulttaanin ulkopolitiikkaan ja kävi kirjeenvaihtoa Puolan kuninkaan kanssa.


SAFIYE SULTAN

Safiye, "puhdas", oli Murad III:n puoliso ja Mehmed III:n äiti. Hänen arvellaan olleen albanialainen ja hän päätyi haaremiin merirosvojen ryöstösaaliina. Hän on syntynyt 1550; kuolinpäivästä ei ole varmuutta (joskus vuosien 1605 ja 1619 välillä).

Safiye oli sulttaanin kanssahallitsija sekä Muradin että Mehmedin aikana. Hän kävi krijeenvaihtoa kuningatar Elisabeth I:n kanssa ja sai tältä lahjaksi vaunut, joiss hän todella ajeli Istambulin kaduille, joskin vaunut verhottiin ensin. Siihen aikaan se oli ennen kuulumaton skandaali. Safiyen neuvonantaja, kira (nainen, joka hoiti valide sultanin ja ulkomaailman väliset talousasiat) oli Esperanza Malchi, juutalainen, kuten useimmat kirat; juutalainen nainen voi liikkua vapaasti ulkomaailmassa. Safiye ja Esperanza olivat niin läheiset, että huhu väitti heillä olevan suhde, ja väkijoukko lynkkasi Esperanzan.


KÖSEM SULTAN

Kösem (1589 - 1651) oli kreikkalainen ja Tinosin saaren papin tytär. Merkillisen paljon papin tyttäriä näissä valide sultaneissa. Kösem hallitsi virallisesti ottomaanivaltakuntaa poikansa Murad IV:n alaikäisyyden aikana ja epävirallisesti tämän täysi-ikäisyyden ajan. Kun Murad kuoli, hänen paikalleen sulttaaniksi nousi veli Ibrahim. Tämä oli henkisesti epävakaa, joten Kösem jatkoi hallitsemistaan. Ibrahim osoittautui olevan liikaa valtaistuimen takana oleville voimille, joten Kösem syrjäytti hänet ja sijoitti sulttaaniksi seitsemänvuotiaan pojanpoikansa Mehmedin. Tällä kertaa Kösem ei onnistunut. Mehmedin äiti Turhan Hatice halusi valide sultaniksi ja antoi palatsin henkivartijoiden kuristaa Kösemin.


NAKSH-I-DIL SULTAN

Eksoottisin tarina koskee Naks-i-dil sultania. Hänen väitetään olleen Aimée du Buc de Rivéry, Napoleonin keisarinna Josephinen serkku. Kun Aimée oli palaamassa Martiniquelle luostarikoulusta Ranskasta, laiva katosi merellä. Tarinan mukaan laivan kaappasivat merirosvot, Aimée päätyi sulttaanin haaremiin, kohosi lempivaimoksi ja tuli vielä seuraavan sulttaanin valide sultaniksi. Täten martiniquelaiset serkukset, Aimée ja Marie Joséphe Rose de Tascher de la Pagerie (ymmärrettävää, että Napoleon päätti kutsua häntä Josephineksi) päätyivät molemmat suurten valtakuntien hallitsijoiden puolisoiksi. Valitettavasti ikävät historioitsijat ovat tulleet siihen tulokseen, että mitä Aiméelle sitten tapahtuikin, Naksh-i-Dil hän ei ole - tunnetut vuosiluvut eivät sovi. Useat romaanit ja yksi elokuva esittävät ranskattaren sulttaanittarena.

Olipa Naksh-i-Dil sitten Aimée tai ei, hän oli joka tapauksessa ranskalaismielinen ja vapaa; hän salli haaremin naisten käydä piknikeillä ja veneretkillä. Tästä varmaan on lähtenyt liikkeelle tarina, että hän olisi ollut ranskatar. Turkkilaisten historiankirjoittajien mukaan Naksh-iDil oli kotoisin Kaukasukselta kuten niin moni haaremin nainen.

Kun ottomaanien alta heikkeni, myös heidän vaimonsa ja äitinsä löytyivät lähempää kotoa; Naksh-i-Dilin jälkeen valide sultanit olivat tserkessejä ja armenialaisia. Kun Mehmed VI luopui vallasta 1926, loppui myös valide sultanien valta.


Carle Van Loo maalasi madame Pompadourin parissakin maalauksessaan valide sultanina. Tässä valide sultan juo kahvia. Madame Pompadourin veli piti erityisesti näistä maalauksista - Ranskan hovissa tiedettiin, mikä mahti on naisella valtaistuimen takana.


Viikolla 27 - Viestejä avaruuteen

OMA KUVAMME AVARUUDESSA

Viimeisimmät tietomme avaruudesta tulevat ensi viikolla Marsista, jossa Phoenix on innokkaasti tutkimassa kauhomaansa jäätä ja muuta materiaalia pienissä uuneissa. Vaikuttaa siltä, että kuopaisut, joilla on sellaisia sadunomaisia nimiä kuin "Little Bear" ja "Goldilocks", sisältävät todella jäätä. Näitä nyt analysoidaan.


Olemme kuitenkin parantumattoman turhamaisia olentoja. Kokeilemme muiden otusten älykkyyttä pistämällä ne peilin ääreen ja katsomalla, tunnistavatko ne naamaansa piirretyn huulipunajäljen (simpanssit, gorillat, delfiinit). Joka kerran, kun lähdemme avaruuteen, pistämme myös itsemme peilin eteen. Kysyn nimittäin, kuka muu lukee niitä viestejä, joita joka lähetämme?

Yllä olevassa kuvassa on Phoenixin yläpinta. Yhdysvaltojen lipun (tietysti!) vasemmalla puolella näkyy DVD-levy. Levylle on The Planetary Society taltioinut vaikuttavan määrän materiaalia marsilaisten tai tulevien Marsin siirtolaistemme iloksi. Carl Sagan ja Arthur Clarke on nauhoitettu, ja itsensä ovat tallentaneet myös The Planetary Societyn johtaja Louis Friedman ja Kanadan osaston puolesta Judith Merrill. Lisäksi 250 000 innokasta jäsentä on saanut nimensä mukaan.

Marsin tutkijoista on DVD:lle pantu tekstejä Giovanni Schiaparellilta (käytti ensimmäisenä sanaa "canali"), ja toiselta kanavien puolesta puhujalta Percival Lowellilta. Mars-kirjallisuutta edustavat H.G.Wells (myös Orson Wellesin kuunnelma), Edgar Rice Burroughs, Isaac Asimov, Poul Anderson ja Kim Stanley Robinson. Huomioin myös, että mukana on John Varleyn novelli, joka julkaistiin suomeksi Aikakone-lehdessä vuonna 1990 nimellä "Marsin kuninkaiden saleissa", kääntäjänä Tapani Ronni. Tosin Marsiin ei ole matkannut suomennos, vaan alkuperäinen novelli.

Voyager-nauhoituksen kansi

Molemmat Voyager-luotaimet (lähtivät matkalle 1977, toimivat vielä) sisälsivät nauhoitukset Maasta ja sen elämästä. Voisi sanoa, että poikkeuksellisen optimistisia lähetyksiä. Phoenixin levyn saattaa parhaassa tapauksessa lukea joku tulevaisuudessa Marsiin matkannut Maan asukas, mutta jos Voyagerit osuvat napakymppiin, ne kohtaavat planeetan aikaisintaan 40 000 vuoden kuluttua, ja on melko epätodennäköistä, että tekniikka vastaanottopäässä on yhteensopivaa.

Nauhoitus sisältää joka tapauksessa luonnonääniä (tuuli, ukkonen, linnunlaulu ja valaiden ääntelyä), musiikkinäytteitä, tervehdyksiä 55 eri kielellä (suomen kieli ei ole mukana) ja presidentti Jimmy Carterin ja YK:n Kurt Waldheimin kirjoitetut puheet. Koska Pioneer-luotaimen alastomista ihmishahmoista oli tullut ikäviä kommentteja, Voyagerit eivät sisällä säädyttömiä kuvia.

Pioneer-kuva


Pioneer-luotaimet 10 ja 11 lähtivät matkaan 1972 ja 1973. Ne saattavat kohdata Aurinkokunnan ulkopuolisen planeetan 4 miljoonan vuoden kuluttua. Viestin perille meno on tuskin silloin enää tärkeää, eikä suurta merkitystä ole sen sisällölläkään. Ihmishahmot olivat silti jo kiistan kohde; alkuperäisessä piirroksessa naisen jalkoväliin oli piirretty myös lyhyt pystysuora viiva, mutta se sensuroitiin häveliäisyyssyistä.