Viikolla 9 - Kypärät


KAIKEN KALLELLA KYPÄRIN

Nykyään tavallisin kypärä on sekä miesten että naisen käytössä - pyöräilykypärä. Myös työpaikoilla kypärä kuuluu miesten ja naisten päähän yhtä hyvin. Suurimman osan historiaa kypärät ovat olleet pelkästään miehisiä vaatekappaleita. Ainakin minulla on kypärää ajatellessani mielikuva ritareista ratsastamassa töyhdöt liehuen. Itse asiassa töyhdöt ovat kuitenkin olleet tarpeen sanelemia kapineita ja itse kypärää on käytetty täsmälleen samaan kuin nykyäänkin - pään suojaamiseen vammoilta.

Vasemmalla esitetään roomalaisia sotilaita. Kypärät ovat varsin asiallisia ja suojaavia. Vasemmanpuolisella sotilaalla on eläimen turkis kypärän suojana. Se oli yleinen tapa roomalaisilla. Nahka oli useimmiten suden - sen oletettiin peloittavan vihollista, mutta susi oli myös Rooman vaakunaeläin, jos niin voi sanoa, niin että nahalla oli ilmeisesti myös uskonnollinen tarkoitus.

Oikealla on centurion kypärä. Harja ei ole koriste - sen on tarkoitus tehdä joukon johtajasta helpommin erottuva ja myös pitempi. Roomalaissa legioonissa centuriot johtivat joukkojaan jalkaisin, joten heidän täytyi näkyä.

Maasta se pienikin ponnistaa harjakypärässä.

Keskiaikaan tultaessa miestä panssaroitiin yhä enemmän. Yllättävästi sama periaate oli sekä idässä että lännessä.

Vasemmalla on Euroopan haarniskoinnin tyylikäs lopputulos, oikealla huomattavasti koristeellisempi samurai. Samurain haarniskasta näkyy, että hän ei liikkunut ratsain, joten panssari ei saanut estää kävelyä. Toisaala samurai halusi peloittaa pelkällä ulkonäölläänkin, siitä hurjan näköiset ulokkeet. Itse asiassa kuvan eurooppalaista haarniskaa ei käytetty taistelussa, vaan turnajaisissa. Tuossa peltipurkissa hevosen selästä pudonnut soturi olisi ollut täysin avuton, ja pienikin vartalonmuodon muutos olisi tehnyt koko kalliista suojauksesta hyödyttömän. Lontoon Towerissa on mahdollista nähdä, miten Henrik VIII:n vyötärö levisi - siellä on sarja hänen haarniskoitaan.

Tosin myös taisteluhaarniskat pyrkivät suojaamaan ratsastajaa mahdollisimman hyvin, vaikka eivät aivan yhtä elegantisti. Silmänraoista oli vaikea nähdä ja haarniska uuvutti sekä kantajan että hevosen. Niinpä jalkaväki lopulta voitti ja sen mukana palattiin pelkän pään suojaukseen.

Mongolit käyttivät suippokärkistä kypärää - vasemmalla hyvin kallis ja koristeellinen näyte. Venäjän tsaarien ensimmäinen kruunu on ilmeisesti peräisin mongolikypärästä (oikealla), ja kruunun tavoin mongolitkin pitivät kypärän alla turkislakkia. En tiedä, mutta arvuuttelen, että Neuvostoliiton sotilaiden kuuluisat piippalakit olivat saman perinteen jatkuvuutta.

Viikingit eivät muuten koskaan käyttäneet sarvikypärää - Harald Hirmuinen on tarua. Viikingit eivät olisi ikinä panneet päähänsä mitään, mistä vastustaja voi saada otteen ja taittaa niskat.

Bayeuxin seinävaatteen esittämät normanni- ja saksilaissoturit ovat suojautuneet samantyyppisillä kypärillä ja rengaspanssareilla kuin muutkin pohjanmiehet - normannit, viikingit ja varjagit.


Maailmansodat toivat kentille niin paljon miehiä, että varusteiden oli oltava standardivalmisteisia ja halpoja. Oikealla on brittisotilaiden kuuluisa parturinvati - luultavasti maailman oudoin ja vähiten suojaavin kypärä. Vasemmalla lyövät kättä esnimmäisen ja toisen maailmansodan varusteissa olevat sotilaat. Vaatetus on käynyt mukavammaksi ja kypärä suojaavammaksi sotien välillä.

Suomalaiset käyttivät sodissa saksalaismallista kypärää.

Nykypäivän sotilaiden kypärät on suojattu naamiointikankaalla ja muotoiltu paremmin, mutta malliltaan ne edustavat samaa käyttäjämukavuutta kuin roomalaismallisetkin - vain leukasuojat ovat muuttuneet. Onhan nykyään uusia materiaalejakin, ja harvemmin sohitaan lähietäisyydeltä terävillä esineillä kasvoihin.


Vaikka olenkin todistelemassa, että kypärä on käyttö- eikä näyttökapistus, sillä voi myös osoittaa arvoa ja asemaa.

Vasemmalla on siirtomaaherrojen kuuluisa hellekypärä. Sen tarkoitus oli pikemminkin osoittaa, että tässä menee valkoisen rodun edustaja, kuin suojata auringolta. Tiedämme hyvin, että jälkimmäiseen tarkoitukseen riittää huivi tai olkihattu. Hellekypärät tehtiin korkista ja Kiplingillä on herkullisia tarinoita siitä, miten hellekypärä voi pettää kantajansa muuttumalla sateessa velliksi. Elisabeth Huxley kertoo lapsuudenkuvauksessaan "Liekkipuiden varjossa" Afrikan valkoisista, jotka pitivät hellekypärää sisälläkin - jopa kylvyssä istuessaan. Arvoaseman osoittaminen voi olla hyvin epämukavaa.

Oikealla on Jenson Buttonin F1-kypärä. Kilpa-ajajien kypärä on välttämätön suoja, mutta sillä näytetään myös kuljettajan henkilöllisyys ja monia muita asioita, kuten talli, kansalaisuus ja arvo radalla. Eli itse asiassa samat asiat kuin keskiajalla turnajaisissa. Monet asiat pysyvät muuttumatta satojakin vuosia.







Viikolla 8 - Purnausta


KOSOVON TUNNUSTAMINEN

Sinänsä asia ei minulle kuulu, mutta kun huomattava määrä valtioita on tukenut sanoin Kosovon itsenäistä asemaa, niin jo nyt on ihme, kun ei löydy rohkeutta tukea asiaa myös teoin.

Tulee mieleen luonto-ohjelmista tunnettu tilanne, jossa pingviinit seisovat jään reunalla ja tuuppivat toisiaan veteen. Haluavat nähdä, tuleeko ensin pudonnut syödyksi ennen kuin hyppäävät.

Mikähän valtio uskaltaa hypätä ensin? Ja mikä hyökkää jään alta?

Viikolla 7 - Mausteiden matkoja


MAUSTEIDEN MERKILLISIÄ MATKOJA

Ainakin minulle on opetettu historiaa vanhan kaavan mukaan; Euroopan historiaa, löytöretkiä ja sen sellaista. Nykyisessä globaalissa maailmassa historiaakin on alettu katsoa uusin silmin ja todettu, että kah! ihmisethän ovat kulkeneet pitkiä matkoja tällä pienoisella pallollamme kauan ennen kuin Vasco da Gama Intiaan päätyi.

Ajatellaanpa esimerkiksi miestä nimeltä Puzurum. Puzurum asui Eufrateen rannalla vuoden 1721 eaa. tienoilla. Tämän me tiedämme siitä, että hänen talonsa paloi. Jäännöksissä on säilynyt Puzurumin kirjeenvaihtoa, joka ajoittuu mainitulle vuodelle. Puzurumin talon raunioista on löydetty muutakin, nimittäin saviastia, jossa oli mausteneilikoita. Ja mausteneilikka kasvoi siihen aikaan ja paljon myöhemminkin ainoastaan Indonesiassa. Koska edes Egyptin käsi ei ulottunut lähellekään Eufratia Puzurumin elinaikana, ei voida mitenkään tietää, miten mausteneilikat Indonesiasta päätyivät Puzurumin taloon, mutta siellä ne olivat.

Mausteneilikoita

Toinen yllättävä paikka löytää mausteita on faarao Ramses II:n muumion nenä. Ramseksen muumio on toki ollut tallella jo pitkään, mutta vuosina 1975-76 se oli tutkittavana Musée de l'Hommessa pariisissa. Siellä siitä otettiin röntgenkuvia ja todettiin, että muumioitaessa faaraon nenään oli työnnetty pippuri kumpaankin sieraimeen.

Ramses II:n muumion pää ja hänen ylhäinen nenänsä

Pippuri on kotoisin Intian rannikolta. Faarao Hatsepsutin Puntin-matka 1400-luvulla eaa. on toki kuuluisa ja tapahtui ennen Ramses II:n aikaa, mutta Intiaan sen ei tiedetä ulottuneen. Puntin maa sijoitetaan yleensä Eritrean tai ehkä jopa Somalian rannikolle. Kuka tai ketkä hoitivat purjehdusta Puntin maasta Intiaan ja takaisin, vai tuliko pippuri ehkä jotakin mutkikkaampaa reittiä? Kukaan ei tiedä (vielä).

Olivatpa reitit mitä tahansa, suoria ja selviä ne eivät olleet. Niin antiikin aikoina kuin keskiajallakin käytiin vilkasta keskustelua mausteiden alkuperästä. Herodotos ja Plinius vanhempi sijoittivat mausteiden lähtömaan Arabiaan tai Etiopiaan ja Kolumbus epäili jopa Paratiisia (hän kirjoitti viimeisillä matkoillaan löytäneensä Paratiisista virtaavan joen ja tavoittavansa kohta mausteiden syntypaikan).

Arabia ja Etiopia olivat jo Kreikan ja Rooman aikoina mausteiden välietappeja, mutta Puzurumin mausteneilikat ja Ramseksen pippurit ovat vieläkin kummastuksen aiheita.

Viikolla 6 - Rotan vuosi, pyhimyksen värttinäluu ja uudisraivaajahenki

ROTAN VUOSI

Rotan vuosi 2008 alkaa 7. helmikuuta, joka on myös uudenkuun yö. Se on ilmeisesti erityisen onnekas alku - vaikka niin eivät ajattele ne kiinalaiset, joiden matka uudenvuoden lomalle on pysähtynyt rautatieasemille.

He todennäköisesti odottavat lisää myrskyjä - kiinalaisessa horoskoopissa on kaksitoista eläintä ja lisäksi viisi elementtiä. Vuosi 2008 on merkiltään rotta, elementiltään maa. Koska rotta yleensä on veden merkki, maa sopii huonosti rotalle ja seurauksena on myrskyjä ja luonnonmullistuksia. Ihmisen syntymämerkkinä rotta on aloitteikas, seurallinen ja opportunistinen, niin väitetään.

Yhdessä krysanteemin kanssa rotta on onnekas lahja punaisesta paperista leikattuna.

Kiinalainen horoskooppi on levinnyt yli maailman. Yhdysvaltojen postilaitos julkaisee vuoden 2008 postimerkkisarjassaan merkin juhlan kunniaksi.

Rotan vuosi esiintyy jopa ghanalaisessa postimerkissä.


Lemmikkinä rotta on vilkas ja seurallinen; niitä pidetään Suomessakin. Ei tarvitse ihmetellä, jos vierailulla joutuu jakamaan lautasensa ahneen pikku otuksen kanssa.


Muuten kuin lemmikkieläimenä tätä opportunistia on paras karttaa. Ne perivät maan. Vaikka kiinalaiset väittävätkin, että huono-onninen se laiva, jossa ei ole yhtään rottaa (Ilmeisesti sama havainto kuin länsimaissa: Rotat pakenevat uppoavasta laivasta), niin rotat ovat ikäviä siirtolaisia. Alaskassa yritetään parhaillaan puhdistaa saarta rotista. Rottasaari sai nimensä, kun vuonna 1780 rotat rantautuivat tälle pienelle saarelle. Ne ovat tyhjentäneet saaren kaikesta muusta elollisesta. Jos rotat onnistutaan hävittämään, linnut ehkä palaavat - kunnes seuraava laiva rantautuu. Kaksi saarta on jo ehditty puhdistaa, mutta urakka on hidas.

Myöskään kiinalaiset, jotka tänä vuonna hankkivat innokkaasti rottia lemmikeikseen, yrittivät vielä viime vuonna päästä niistä eroon. Koillis-Kiinassa on koulutettu kettuja tappamaan rottia ja sitten päästetty ne luontoon. Ninxia Huissa, Sisä-Mongoliassa ja Shaanxissa rotat syövät ruohon ja kalvavat puiden juuria. yli 200 kettua on jo vapautettu rotantappajiksi. Gansussa ja Quinghaissa yrietään kasvattaa näätiä samaan tarkoitukseen. Keski-Kiinan Hunanissa tulvat hätistivät kaksi miljardia rottaa liikkeelle. Rotta-armeija söi tiensä patojen läpi ja tuhosi satoja mennessään. Alueella pelätään sairauksia.

Etelä-Kiinassa taas tehdään ratsioita ravintoloihin sen jälkeen, kun on alkanut kiertää huhuja rotista lautasilla. Guangzhoussa on huhuttu kuorma-autoista, joiden kuormina on ollut rottia ja peltohiiriä. Viranomaiset koettavat torjua huhuja kertomalla, että kuolleina elukat eivät kestäisi kuljetusta ja elävinä niitä ei saataisi pysymään missään häkeissä. Guangzhoussa peltohiiret ovat herkkua, joten huhut jatkuvat (ja ihmiset mahdollisesti tekevät salaisia tiedusteluja ravintoloissa).

Kuvittelisin, että Kiinan maaseudulla ihmisten on vaikea uskoa, että samoja otuksia kaupungeissa ostetaan eläinkaupoista ja pidetään häkeissä. Ja että länsimaissa luetaan rottahoroskooppeja ja asetellaan työpöytiä sen mukaan, mikä on onnekkainta rotan vuonna.




PYHÄN HENRIKIN VÄRTTINÄLUU


Olen muistavinani, että kun protestanttisuutta perustettiin, hernettä vedettiin kovasti nenään pyhäinjäännösten palvomisesta. Näyttää yhtä kaikki siltä, että ihmisaivoissa on jokin liipotin, joka vaatii sellaista toimintaa.

Ainakin Helsingin Sanomat uutisoi 6/2-08 seuraavasti Pyhän Henrikin värttinäluusta:

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja Helsingin Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta ovat sopineet, että Helsingin katolinen seurakunta luovuttaa pyhäinjäännöksen Museovirastolle kuntokartoitusta varten, minkä jälkeen reliikki toimitetaan Turkuun arkeologisiin tutkimuksiin.

Tutkimusten valmistuttua värttinäluu palautetaan katolisen seurakunnan säilytettäväksi Helsinkiin ainakin viideksi vuodeksi.

Reliikin omistava Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä voi kuitenkin saada värttinäluun väliaikaisesti Turkuun esimerkiksi näyttelytarkoitukseen.

Mainitusta luusta on pidetty kovasti vääntöä:

Pyhäinjäännökset löydettiin Turun tuomiokirkon korjaustöiden yhteydessä 1924 ja ne vietiin Museovirastoon Helsinkiin.

Värttinäluu sijoitettiin sittemmin Pyhän Henrikin katedraaliin Helsinkiin. Muut reliikit palautettiin Turun tuomiokirkkoon 2006.

Museovirasto pyysi Pyhän Henrikin katedraaliseurakuntaa luovuttamaan värttinäluun Turkuun kesällä 2006. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä uusi luovutuspyynnön viime kesänä.

Viime vuoden lopulla viisi turkulaista kirkkoherraa julkaisi kannanoton, jonka mukaan värttinäluuta tulisi säilyttää Pyhän Henrikin katedraalissa Helsingissä. Kirkkoherrat kertoivat tuolloin olevansa huolissaan kirkkojen ekumeenisten suhteiden joutumisesta törmäyskurssille värttinäluukiistan vuoksi.

No, onneksi luukiista on ratkennut - ainakin tutkimusten (joihin luvataan menevän paljon aikaa) lopun jälkeisten viiden vuoden ajaksi.


AMERIKKALAISTA UUDISRAIVAAJAHENKEÄ

Helposti ajatelee, että amerikkalaiset ovat ylipainoisia lylleröitä, jotka shortsit jalassa vääntäytyvät hampurilaispaikasta toiseen jäätelöä syöden. Pitäisi muistaa, että kyseessä on SUURI maa.

Taas on löytynyt CNN-uutinen, joka kertoo vanhan uudisraivaajahengen elävän. Lyhyesti referoiden noin nelikymppinen pariskunta oli kuvaamassa villihevosia, kun lumimyrsky iski. Pariskunta majaili autossaan yhdeksän päivää syöden säästeliäästi eväitään (yhdessä suklaanvärisen sekarotuisen koiransa Medusan kanssa) ja kirjoittamalla testamentteja ja viestejä 19-vuotiaalle tyttärelleen. Kun heillä oli enää yksi Granola-tanko, he leikkasivat auton istuimista lumikengän tapaiset ja kahlasivat kolme päivää. Öiksi he rakensivat nuotioita tulitikuilla paikallisesta puusta ja pitivät ne virkeinä suihkuttamalla deodoranttia. He etenivät vyötärön korkuisessa lumessa kolmen päivän aikana 15 mailia.

Sitten tuli vastaan sivukanjoneiden teitä auraava lumiaura.

"I'm running, I'm screaming, I'm jumping up and down. I'm like 'Am I seeing things?'" Tamitha Garner said.